Valmistalon rakennuttajan jännityksen paikka: mitä jos talopaketin pystytyspäivänä sataa? Kannattaako syksyn ja talven aikaan lainkaan rakentaa kun kelit ovat mitä ovat? Miten käy kuivissa tiloissa koottujen ja rekan sisällä säältä suojassa tontille kuljetettujen elementtien kun ne nostetaan perustusten päälle suomalaisen sään armoille?
Hyvin siinä käy. Kerronpa omakohtaisen kokemuksen.
Talopaketin pystytyspäivän lähestyessä viime marraskuussa alkoi säätiedotuksia seuraillessa hiki nousta kämmeniin. Olisi todennäköistä ettei pystytyksestä selvittäisi kuivin jaloin. Edellisenä yönä Designtalon pitkät rekat saapuivat tontin tuntumaan talon palaset kyydissään odottamaan hiljaa seuraavan päivän jännitysnäytelmää. Oli vielä kuivaa ja leutoa. Mutta niinhän siinä kävi että seuraavana päivänä marraskuu antoi parastaan ja iltapäivästä alkaen alkoi sataa vettä kiihtyvään tahtiin. Olin lukenut etukäteen Designtalon sivuilta
kuivaketjusta ja toistellut itselleni; ei ole hätää, ei ole hätää.
Kaikki tapahtui niinkuin oli etukäteen kuvattukin. Sisätiloissa valmistetut rutikuivat elementit saapuivat pitkien rekkojen kyydissä, eivätkä ne olleet matkalla saaneet pisaraakan vettä ylleen. Näissä kuvissa näkyy kyytiin pakattuja seinäelementtejä ja välipohjia. Elementeissä oli ulkoverhous pitkälti paikallaan ja sisäpuolelta ne oli tarkasti pakattu. Välipohjat ovat kosteuden kestävää materiaalia, niitä ei ollut siksi erikseen mitenkään kääräisty. (Syy kosteudenkestävyydelle löytyi myöhemmästä työvaiheesta; välipohjan matskun päälle kiinniteltiin lattialämmitysputket ja tehtiin suoraan yläkerran lattiavalu.)
Kaikki tähän mennessä siis rekkojen kyydissä kuivaa ja hyvin.
Ja niin alkoi tarkkaan tahditettu nosturivalssi elementtien paikoilleen asettelemiseksi. Se sujui hämmästyttävän nopeasti ja ihailtavalla tarkkuudella. Kaikesta näki että nyt on työssä ammattilaisia jotka ovat tehneet nämä hommat monia monia kertoja ennenkin. Sade se vain ropisi. Seurasin talon pystytyksen edetessä tarkkaan näkyisikö elementeissä eristeiden osalta suojaamattomia kohtia tai suojauksissa repsottavia teippauksia. Ei näkynyt. Sitä mukaa kun elementtejä saatiin paikalleen, suojattiin niitä vielä yläreunojen liistoskohdista lisää.
Tottahan elementtien ja niiden suojausten pinnoille tuossa säässä kosteutta kertyi, se mietitytti koko ajan.
Pystytyspäivä kääntyi iltaan ja kuhin tontilla hiljeni. Sinne vastasyntynyt talo jäi yöksi ja sade jatkoi taukoamattomana. Tässä vaiheessa ei ollut aluskatetta vielä asennettu ja ensikertalaisen rakennuttajan sydänalaan tuntui huolestuttavalta että katoton talo seisoo sateen armoilla. Vaikka järki sanoi että kaikki olennainen on kastumiselta suojassa, valvoin todella pitkään kotona peiton alla ja mietin että meneekö kaikki nyt kuitenkin kertaheitolla pilalle.
Aamulla otimme puhelun vastaavalle mestarille joka rauhoitteli että kaikki suojaukset olivat varmasti kunnossa ja rakenteisiin sateessa kertynyt kosteus saataisiin kyllä kuivattua. Hän laittoi vielä viestiä työpäällikölle, joka myös vahvisti huolenaiheen turhaksi. Ontelolaatat, kosteuden kestävä välipohja ja näkyvillä olevat puuosat kuivuvat kyllä kun taloa lämmitetään ja kosteutta poistetaan asianmukaisesti. Sovittiin että tehdään kuitenkin varmuuden vuoksi kosteusmittaukset sitten ennen kuin aletaan laittaa sisäpintoja levyillä umpeen ja varmistetaan eristeistäkin että kaikkialla todella on kuivaa.
Viimeiset kosteusmittaukset tehtiin pari viikkoa sitten. Ja kaikkialla ON todellakin kuivaa.
Seuraavana päivänä sade hiukan hiljeni. Silloin myös asennettiin aluskate ja sen päälle pressut ja talo oli lopulta siltäkin osin vedentulolta suojassa. Olihan talon pystytys ja säältä suojaan saaminen lopulta todella nopeasti tehty, reilussa vuorokaudessa. Sateen aiheuttama ylivilkkaus rakennuttajan aivojen huolestumiskeskuksessa alkoi rauhoittua. Käyskentelin talon sisäpuolella ja vieläkin kuitenkin vähän tykytteli - on kyllä pinnoilta kosteaa, kuivuuhan tämä sitten varmasti? Katselin erittäin tarkalla silmällä vielä uudelleen elementtien suojauksia, olivathan ekovillaeristeet varmasti säilyneet kuivina? Ei reiän reikää eikä aukon aukkoa missään.
(Tuo yllä oleva kuva sisätiloista taitaa olla pystytyspäivältä, mutta seuraavan päivänä näytti sisällä aikalailla samalta.)
Eipä mennyt montaa päivää kun aluskatteen päälle asennettiin peltikattokin. Kun yläpohjan eristykset saatiin pian sen jälkeen paikalleen, alettiin taloa lämmittää ja kuivata sisältä. Nopsasti se lopulta kuivui, kun pinnoilla ollut vesi hiljalleen haihtui pois. Ulko-ovessa hyrräsi kosteudenpoistin ja raksalämmitin pukkasi lämmintä ilmaa päivät pääksytysten. Ensimmäisinä päivinä rillit huurtuivat kun taloon astui sisään, mutta huurtuminen lakkasi aika pian kun kuivuminen tehokkaasti eteni.
Olisin voinut julkaista tämän sadepystytyspostuksen ja kertoa kuivaketjutarinan heti pystytyksen jälkeen, mutta halusin odottaa kosteusmittaukset ja varmistua että kuivuushomma todella pitääettä tiedän mistä puhun. Nyt on vimosten mittausten myötä ihan satavarmaa ettei sateesta pystytyspäivänä aiheutunut (lievien sydämentykytysten lisäksi) mitään haittaa ja meidän talo on kaikin puolin kuiva. Näin voisin nyt oman kokemuksen perusteella sanoa ettei kannata olla ainakaan Designtalon pystytyspäivän säästä huolissaan. Vaikka kuivassa valmistetut ja kuljetetut elementit kohtasivatkin pystyttäessä vettä, on lopputulos tarkasti mietittyjen suojausten, materiaalivalintojen ja ripeyden ansiosta kuitenkin kuiva. Eihän sadesää toki ihanteellinen pystytykseen varmastikaan ollut, mutta ei se lopulta mitään harmia itse talolle aiheuttanut.
Tämä postaus on osa 3/4 juttusarjasta jossa kerron valmistalon
rakennuttamisen vaiheista. Postaussarja toteutetaan yhteistyössä
Designtalon kanssa. Osa 1/4 kertoi talopaketin ostamisesta, osa 2/4 tarkastuskuvavaiheesta. Tulossa on
vielä osa 4/4 LVIS-töistä.
