Arabian Sunnuntai tekee paluun!

No nyt on astiaharrastajan kissanpäivä: sähköpostiin kopsahti juuri Arabialta tiedote että mestari Birger Kaipiaisen ihana hehkuvan keltainen Sunnuntai-sarja otetaan uudestaan tuotantoon ja myyntiin se tulee jo tämän vuoden elokuussa! Sunnuntai on taatusti tuttu ainakin vintage-astioiden keräilijöille - vähintäänkin siksi että sitä on ollut tosi vaikea saada hyppysiinsä. Tämä johtunee siitä että sarjaa valmistettiin vain vuosina 1971-75 ja sitä ei alunperinkään ole myyty lainkaan samassa mitassa kuin vaikkapa Kaipiaisen toista suosikkisarjaa, 50-vuotiasta Paratiisia. Harvinainen herkku siis, joka on pian kaikkien ulottuvilla. Minusta tuon sarjan kuviointi on aivan hykerryttävän ihana, kertakaikkiaan täydellinen kesämökkiserviisi.

Haikailin tätä sarjaa uudistuotantoon täällä blogissakin toissavuonna. Jos minut olisi laitettu Arabian arkistojen ääreen valitsemaan uudelleen valmistettavaksi ihan mitä vain, olisin valinnut juuri tämän Sunnuntain. Nyt mun tuotantotoivelistalleni jääkin sitten oikeastaan enää Esteri Tomulan kuvittama huikea Tatti-sarja. Erityisesti kattiloita ja kauniita uunivuokia olisi mahtavaa nähdä taas kauppojen hyllyssä.

Kuvat: Arabia

Talon sisustus etenee rauhassa

Ensimmäiset viikot uudessa talossa ovat sujuneet vielä hämmennyksen vallassa. Asutaanko me nyt siis IHAN OIKEASTI täällä? Onko tämä nyt siis ihan oikeasti meidän koti? Vasta ihan viime päivinä olemme osanneet alkaa nauttia talosta ja sitä ympäröivästä seudusta täysillä. Läheisen puiston lintukuoron laulu kantautuu ikkunoista sisään ja kasvava kevät tuoksu huumaavalta parvekkeella. Parvekkeella jonne en osaa mennä kun en vielä hahmota että meillä on oikeasti nyt sellainen. Jospa mielikin pian muuttaisi taloon ja tottuisi ajatukseen.

Tavaroita pyöritellään hiljallaan paikoilleen. Vanhat tutut kalusteet näyttävät kivalta uutukaisissa huoneissa, niin kuin vaikka tämä valkoinen lipasto joka palvellut hyvin vuosikausia vuoroin maalla ja kaupungissa. Nämä kuvat ovat vierashuoneesta, jonne ei varmaankaan sängyn, lipaston ja rottinkisen Juttujakkaran lisäksi muuta kalustetta kannetakaan.

Värilliset seinät tuntuvat tosi hyvältä pohjalta sisustaa. Ja nyt tekee mieli vielä kerrostaa niiden seuraksi lisää väriä, eikä yrittääkään tehdä kaikesta hillityn harmonista. Siispä seinien sävyn seuraksi kirkkaan kirjava Marimekko-aamutakki ja reilusti värikkäät ja kuviolliset lakanat sänkyyn.

Kotona uudessa talossa

Maaliskuun lopulla tilanne raksalla alkoi näyttää niin lupaavalta valmistumisen kannalta että uskaltauduimme irtisanomaan vuokra-asuntomme huhtikuun loppuun. Vaikka aikataulusta tuli aika napakka, päätettiin että  kääritään hihat ja joudutetaan kaikki muuttolupaan ja taloesittelyyn tarvittava ajoissa valmiiksi. Olihan siinä soittelua sinne tänne, hikikarpaloita kämmenissä ja otsalla, sumplaamista ja sovittamista, mutta onnistuttiin. Kaiken PITI olla hyvissä ajoin järkätty ja säädetty, mutta ainahan kaikenlaista mutkaa ja viivästystä tulee jossakin kohtaa kuitenkin matkaan. Keittiön ovia odoteltiin jännityksellä loppumetreille saakka, portaikon viimeisiä paneeleita ammuttiin paikalleen kun raksan loppusiivoajat jo kolkuttelivat oveen. Minä kokosin hiki hatussa vaatehuoneen kaappeihin sisusteita vielä taloesittelypäivän aamuna.

Kaksi viimeistä viikkoa olivat aivan järjetöntä kiirettä ja puserrusta joka vei kaikki saatavilla olevat mehut. Ylimmän kuvan nappasin kun olimme juuri saaneet rakennusvalvonnalta muuttoluvan. Se oli paras mahdollinen palkinto hillittömästä loppukiristä - ja koko talon rakennuttamisen suururakasta. Seuraavan päivän Designtalo esitteli meidän talon omille asiakkailleen ja sitten alettiinkin jo suorin vartaloin muuttaa. Oli ehkä nopein muuttomme koskaan, kaikki pakattiin ja siirrettiin kämpästä toiseen kolmessa päivässä. Vappuna oli edellisen asunnon avaimet luovutettu ja tavaroita laitettiin paikalleen uudessa osoitteessa epätodellisissa tunnelmissa.

Ja sitten elämä vielä heitti eteen suurta surua lähipiirissä.

Olen keräillyt märän rätin hahmoani lattialta, ollut loputtoman väsynyt. Mutta nyt olen saanut parannella uupumusta KOTONA. Tämä talo on ollut toukokuun alusta asti ihana koti.

Nämä kuvat ovat viimeisiä joita löysin puhelimestani ajalta ennen muuttokuorman saapumista. Uudenkarhea musta keittiö (joka ansaitsee kokonaan oman postauksensa), uusi sohva muuten tyhjässä olkkarissa, pyykkikori ja -teline pikkuisessa kodinhoitohuoneessa, portaikon paneelit, eteisen ihana punainen kaakelilattia. Lisää tulee.