Ensimmäiset viikot uudessa talossa ovat sujuneet vielä hämmennyksen vallassa. Asutaanko me nyt siis IHAN OIKEASTI täällä? Onko tämä nyt siis ihan oikeasti meidän koti? Vasta ihan viime päivinä olemme osanneet alkaa nauttia talosta ja sitä ympäröivästä seudusta täysillä. Läheisen puiston lintukuoron laulu kantautuu ikkunoista sisään ja kasvava kevät tuoksu huumaavalta parvekkeella. Parvekkeella jonne en osaa mennä kun en vielä hahmota että meillä on oikeasti nyt sellainen. Jospa mielikin pian muuttaisi taloon ja tottuisi ajatukseen.
Tavaroita pyöritellään hiljallaan paikoilleen. Vanhat tutut kalusteet näyttävät kivalta uutukaisissa huoneissa, niin kuin vaikka tämä valkoinen lipasto joka palvellut hyvin vuosikausia vuoroin maalla ja kaupungissa. Nämä kuvat ovat vierashuoneesta, jonne ei varmaankaan sängyn, lipaston ja rottinkisen Juttujakkaran lisäksi muuta kalustetta kannetakaan.
Värilliset seinät tuntuvat tosi hyvältä pohjalta sisustaa. Ja nyt tekee mieli vielä kerrostaa niiden seuraksi lisää väriä, eikä yrittääkään tehdä kaikesta hillityn harmonista. Siispä seinien sävyn seuraksi kirkkaan kirjava Marimekko-aamutakki ja reilusti värikkäät ja kuviolliset lakanat sänkyyn.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti