Mökki-inspiraatiota kirjastosta

Olenko muistanut sanoa että RAKASTAN kirjastolaitosta? Ja miten onnellinen olenkaan että koronarajoituksista huolimatta kirjastossa saa edelleen nopsasti piipahtaa mm. noutamassa varauksia. Viime aikoina olen erityisesti penkonut suomalaisesta kesäasumisen historiasta kertovia opuksia ja tämänhetkiset mökki-inspiksen huiput tuntuvatkin löytyvän Pasilan kirjavaraston uinuvilta hyllyiltä. Katsotaanpa tarkemmin.

Olen tutkaillut suomalaisia mökkimalleja menneisyydestä etsien sitä miten se havittelemani kohtuullisuus niissä ilmenee. Mua viehättää kovasti millaisia vaiheita kesäasumisella on ollut ja millaisia ratkaisuja on tehty esimerkiksi mökkeilyn kultavuosikymmenillä, 60- ja 70-luvuilla. Näistä ammentelen inspistä oman tulevan mökkimme suunnitteluun. Kuvassa yllä aukeamat kolmesta arkistosuosikistani tältä viikolta. 

Kalevi Lankisen Rakennamme kesämökin vuodelta 1962 (kuvassa alhaalla) toteaa mm. että "Elämme kesämökkien aikakautta - kesähuviloiden aika on ohitse." ja jatkaa "On selvää että rakentaminen maksaa, mutta sen ei tarvitse maksaa paljon. Jos suunnittelutyö suoritetaan huolellisesti ja rakennus tehdään kyllin yksinkertaiseksi ja vaatimattomaksi, on nykyaikana mahdollista saada kesämökki sellaisin kustannuksin, että se on miltei jokaisen sitä todella haluavan ulottuvilla." Kirja esittelee kohtuuhintaisen rakentamisen periaatteita ja lopussa on 30 sivun verran esimerkkejä kauniista ja edullisista kesäasunnoista. Kaikista esimerkeistä on valokuvien ja pohjakuvien lisäksi kerrottu rakentamiskustannukset. Siitä vain ynnäilemään paljonko ne olisivat suhteutettuna nykytasoon!

Anna-Liisa Ahmavaaran toimittama Asumme lähellä luontoa vuodelta 1966 (kuvassa ylhäällä vasemmalla) esittelee mökkien ja saunojen lisäksi luonnonläheisiä pientaloja. Aivan mielettömän hienoja, jos joku on omakotitaloa rakentamassa ja kaipailee inspistä!  Loma-asuntojen puolella esittelyssä on mm. arkkitehtien Heikki Sirén, Christian Gullichsen, Olli Kivinen ja Aarno Ruusuvuori piirtämiä mökkejä. Kaikista on pohjakuvat ja mukavan runsaasti valokuvia, joista rakennusten fiilis hienosti välittyy.

Aitta-lehti järjesti vuonna 1928 arkkitehdeille kilpailun halpojen kesäasuntojen piirustamisesta. Kilpailussa palkittujen ja lunastettujen ehdotusten piirustuksista (n. 30 kpl) on julkaistu mainio Halpoja kesäasuntoja (kuvassa ylhäällä oikealla). Kisaan osallistui liuta nimekkäitä tekijöitä, mm. eräätkin Hilding Ekelund ja Alvar Aalto. Kaikista mökkimalleista on  pohjakuvien, julkisivukuvien ja leikkauksen lisäksi viehättävä käsin piirretty havainnekuva esittämässä miltä rakennus voisi maisemassa näyttää. Tuolloinkin elettiin muuttuneiden tyyli- ja makuvaatimusten, uusien rakennusaineiden ja -tapojen sekä kasvaneiden rakennuskustannusten aikaa: "Kesähuvila ei ole enää niin täydellinen koti kuin ennen; sen päämerkitys on nykyjään, että sen tulee olla viihtyisä majapaikka, jonne väliaikaisesti siirrytään varsinaisesta kodista."

Ja sitten vielä bubbling under, eli nämä olen kirjastosta varannut mutta en ole vielä saanut: Irmeli Visantin Lomakotikirja vuodelta 1968 ja Hilding Ekelundin toimittama 20 lauantaimajaa vuodelta 1932. Tutkiminen siis jatkukoon!

EDIT: Ekelundin lauantaimajat löytyvätkin digitoituna kansalliskirjastosta, MAHTAVAA. Tästä siis vain klikkaamaan ja selailemaan.

Tässä pinossa päällimmäisenä nuo mainitsemani kolme. Niiden alla kaksi nykyajan mökkiopusta, jotka ovat kovin inspiroivia myös. Niistä lisää tuonnempana.

Mökin sisällä

Mökin sisätilojen tuumailu ja piirustelu on jatkunut. Olen sorvaillut tietokoneella näkymiä, joita pääni sisällä liikuskelee. Tässä mahdollisista sisätilasuunnitelmista yksi. Tässä versiossa lattiat, katto ja seinät ovat kaikki puupinnalla. Ei huano. Kalusteet ovat suuntaa-antavia, ne on nyt valkattu sinne päin sen mukaan mitä 3D-mallinnusohjelmasta löytyi valmiina.

Tämä pohjamalli tuntuu edelleen hyvältä ja toimivalta meille. Mutta oikeus mielen muuttumiseen vieläkin pidätetään! :) Pienet makuusopet hyötyisivät liukuovista, säästyisi tilaa kun neliöt ovat niukat. Pitää tutkailla niiden hintaluokkaa ja ääneneristävyyttä. Näissä kuvissa on vielä tavisovet, jotka ovat todellakin vähän ruuhkaiset. Puupinta ovissa sen sijaan näyttää kyllä kivalta ja kotoisalta.

Kalustuksen puolesta vaikuttaisi siltä että olkkariosuus tässä pohjassa on sopivan muunneltava. Kalusteet mahtuvat pyörähtämään siellä useampaankin mukavaan järjestykseen. Nojatuolit voivat olla yhtälailla ikkunan ääressä, tai ne voi pyöräyttää sohvapöydän ääreen. Sohvaratkaisu voisi olla tuollainen irtonainen 3:n hengen malli, tai sitten kiinteästi huoneen nurkkaan rakennettu. Liikkumavaraa on.

Maisemaikkunat ovat nyt hiukan kapeampia kuin edellisessä luonnoksessani. Näkymät maisemaan ovat kaposemmilla akkunoilla näemmä aivan yhtä hienot kuin jättiruuduillakin. Takkamallinkin piirustelin lähemmäs sitä mitä olen tuumaillut ja haaveillut, se on tuo Conturan ihanan simppeli malli täysmustana. Tykkään ajtuksesta että se on sijoitettu keskelle tilaa ikkunan eteen. Takkatulta voisi näin katsella sekä olohuoneen että keittiön puolelta, ja tulta ihaillessa näkisi koko ajan ikkunoista järvimaiseman.

Pieni kyökki on tämänhetkisissä tuumauksissani vihreä. Se rimmaisi hienosti ikkunoista näkyvien metsäisen vehreiden näkymien kanssa. Niin kuin täällä meidän kaupunkikodissakin, olisi kyökki mahdollisimman simppeli ja kalustemainen.

Isot maisemaikkunat antavat hienot näkymät sisältä ulos, mutta myös ulkoa sisään. Jos tuleekin vielä sellainen fiilis että kaipaa sisätiloissa lisää turvallisuuden tunnetta ja näkösuojaa, voisi sitä ratkoa kahdella tavalla: ikkunoiden alareunaa voisikin nostaa hiukan ylemmäs ja funtsailla näppärästi eteen vedettäviä kevyitä verhoja.

Mökin julkisivun puolella kapoisempikin ikkunaratkaisu miellyttää mun silmääni. Näyttää samaan aikaan sopivan 70-lukulaiselta ja toisaalta mukavan modernilta.

Suunnittelu ja tuumailu jatkukoon!

Kohtuuhintaista mökkiä rakentamassa - missä voi säästää?

Näkymä mökkitontin rannasta

Mökkitoimittajien vertailu ja mökkihankeen kokoanaisuuden jatkotuumailu on täydessä käynnissä, ja nyt olen tutkaillut erityisesti hirrestä rakentamista. Hirsi houkuttaa eritoten hiilipihiytensä ja pitkän elinkaarensa takia. Sisustuarkkitehtiopinnot Aallossa ovat sisältäneet jonkin verran arkkitehtuurin perusteita ja muun muassa kestävää suunnittelua. Ymmärrys siitä miten paljon voi rakentaessa vaikuttaa hiilidioksidipäästöihin ja luonnonvarojen kulumiseen on kasvanut. Ja koko ajan pyöritän samaan aikaan mielessäni budjettia ja pohdin kustannuksia.

Juttelin tuossa Honkarakenteen myyjän kanssa ja kävimme nopsasti läpi sitä millaisissa asioissa voi säästää rahaa hirsimökkiä rakentaessa. (Kiitos sinne, juttelusta oli iso apu!) Ja tarkoitan siis säästää itse rakennuksessa, maanrakennus ja perustukset ynnä muut mutkikkaat muuttujat ovat sitten oma lukunsa. Ajattelin tuon keskustelun pohjalta kirjoitella näitä huomioita - omilla pohdinnoillani höystettynä - tänne talteen. Jos vaikka joku siellä mietiskelee joskus samoja juttuja ja etsii netistä näkemyksiä. Olettaisin että monet näistä ovat sovellettavissa lautarakenteiseenkin mökkihankkeeseen.

Järkeilin juttelumme pohjalta että nämä ainakin olisivat selkeitä säästön paikkoja.

1. Rakennuksen muoto

Suorakaide on aina edullisempi toteuttaa kuin rakennus, jossa on paljon monimuotoisia nurkkia. 

2. Sisäkaton muoto

Tasainen sisäkatto tulee edullisemmaksi kuin katon harjan muotoa myötäilevä. Tasaisella mallilla katon rakenne pystytään tekemään yksinkertaisemmin ja siksi edullisemmin.

3. Ulko-ovien määrä

Ulko-ovet ovat suhteessa jonkin verran tyyriitä, varsinkin lasiovet. Yksittäisen oven kustannus saattaa olla tonnin hujakoilla. Jos siis haluaisi vaikkapa pariin makuusoppeen lasiset pariovet ulos, voisi varautua 4000-5000 euron lisäkustannuksiin. Jos rakentaa pienellä budjetilla, kannattaa ulko-ovien määrä harkita siis tarkkaan.

Vastaavasti ikkunoiden koolla ja määrällä ei ole niin suurta kustannusvaikutusta.

4. Hirsimalli

Nyt kovin trendikäs ja haluttu painumaton hirsi on kyllä hieno ja mahdollistaa minimalistiset ulkonurkat (ns. nollanurkka). Mutta on se vain tyyriimpi kuin normi lamellihirsi klassisella ristinurkalla tai koteloidulla lyhytnurkalla - huomioiden muutkin hirsimalliin liittyvät kustannukset (esim. pystytys), joissa painumattomalla hirrellä on tietyt etunsa.

Lamellihirsi on myös kevyempää kuin painumaton hirsi. Keveys mahdollistaa mm. ohuemmilla lamellihirsillä tarvittaessa  pystytyksen ilman nosturia, jos isommilla autoilla ei pääse aivan rakennuspaikan tuntumaan.  Näin on meidänkin tapauksessa.

5. Hirren paksuus

Minä yllätyin siitä kuinka hyviin eristävyyksiin ohuemmallakin hirrellä pääsee. Jos siis rakentaa vain kesäkäyttöistä mökkiä, voi hirren paksuudessa hyvin säästää. Meidän tapauksessa kesäkäyttö meinaa mökillä oleskelua myös syksyisin ja aikaisin keväällä, sekä satunnaisesti talvellakin. 

6. Huonekorkeus 

Trendit huutelevat avarien ja reilujen huonekorkeuksien perään. Mutta riittäiskö vähempi? Jos riittäis, tarvitaan vähemmän hirsikertoja ja kustannukset pienenevät. Hiukan matalampaan tilaan kuluu myös vähemmän lämmitysenergiaa. Minä haarukoin että tulevan mökin huonekorkeus voisi olla jotain 240cm luokkaa. Se ei ole vielä matalimmasta päästä sekään. Jos ikkunoiden korkeus olisi 210, jäisi niiden yläpuolelle tuolla huonekorkeudella vielä aivan mukavasti seinäpintaa.

7. Sisätilojen pintamateriaalit ja kiintokalusteet

Pintamatskujen ja kiintokalusteiden valinnassa pystyy törsäämään tai vaihtoehtoisesti säästämään todella paljon. Pienillä nyanssieroilla saattaa yhtäkkiä olla tuhansien eurojen vaikutus pienessäkin mökissä. Väittäisin että talouslaatuisilla lattialaudoilla ja kattopaneeleilla voi mainiosti saada aikaan todella ihanaa mökkitunnelmaa. Minä en näe että mökillä viihtyminen olisi lopulta kiinni esimerkiksi paneelin profiilista. (Puhun toki vain omasta puolestani ja ymmärrän että jollekin toiselle nimenomaan yksityiskohdat ovat ne, jotka tekevät tilan.)

Keittiö on kiintokalustepuolella varmaan se suurin yksittäinen rahareikä. Ja siinä sanoisin että suurin yksittäinen säästön paikka on tasomatskun valinta. Jos jättää kivet, graniitit ja komposiitit pois laskuista, on heti taloudellisemmilla vesillä.

8. Mukavuudet

Mukavuuksien lisääminen lisää paitsi rakennus- ja maanrakennuskustannuksia, myös suunnittelutyötä. Meidän mökin ainoa mukavuus tulee olemaan sähkö. Tämä päätös liittyy ensisijaisesti mökkeilyfilosofiaamme, jossa elämäntavan landella halutaan selkeästi poikkeavan kaupunkiolosuhteista. Mutta on se kustannuskysymyskin, säästetään aika todella paljon heti kun jätetään juokseva vesi pois laskuista.

9. Kattomateriaali

Huopakatto on edullisempi kuin esim. peltikatto. 

Ja loppuun vielä oma johtoajatukseni:

9. Vältä "kun nyt kerran rakennetaan" -ajattelua

En tarkoita etteikö rakentaessa pitäisi tehdä järkeviä, kestäviä ja kauaskantoisia ratkaisuja ja satsata itselle tärkeisiin asioihin. Mutta tolkku mukana ja konsepti kirkkaana mielessä. Näkisin että kannattaa ensin miettiä mikä todella on rakennuksen tulevan käyttötarkoituksen kannalta olennaista/tärkeää ja seurata sitten kaikissa valinnoissa sitä. 

Kerronpa esimerkin tästä meidän kaupunkiin rakennuttamastamme talosta: talon yksityiskohtia valitessa ajateltiin että kun nyt kerran rakennetaan, niin laitetaanpa vähän elegantimpaa metallikaidetta parvekkeelle ja olkkariin se unelmien takka. Nyt puolentoista vuoden asumisen jälkeen sanoisin ettei kummallakaan ole niin suurta merkitystä asumismukavuuden, käytännöllisyyden ja talossa viihtymisen kannalta. Eikä lopulta estetiikankaan. Edullisempi takka ja puiset kaiteet olisivat ihan yhtä passelit. Noista olisi helposti saanut säästettyä sellaisen rapsakat 8000 euroa. Aika hiton paljon rahaa, jonka jälkiviisana kyllä mieluusti vähentäisin rakennuslainan määrästä.

Yritän mökin rakentamista suunnitellessa koko ajan pitää mielen päällä yhtä sanaa: kohtuullisuus.

 

Toivottavasti tästä listasta on joskus jollekin kohtuuhintaista, kauniin vaatimatonta mökkiä suunnittelevalle apua! Ja jos teillä tulee mieleen vielä lisää kustannussäästövinkkejä, olisi huippua jos naputtelisitte niitä kommenttikenttään.

 

Astioita mökille

 

Olen vähän mietiskellyt mahdollisen tulevan mökin irtaimistoa. Vaikka mökkiin on vielä pitkä matka, minusta on huippua unelmoida ja tunnelmoida millaista siellä voisi olla ja millä filosofialla homma rakentuisi. Tavoite olisi että uutena ostettaisi mahdollisimman vähän ja että ylipäänsä tavaraa olisi mahdollisimman vähän. Jo meillä olemassa olevia kamppeita käytettäisi niin pitkälti kuin mahdollista. Hankintoja tarttisi hiukan tehdä, mutta käytetyllä tavaralla mentäisi niissä niin pitkälti kuin mahdollista. 

Osa tarpeellisesta löytyy tosiaan jo omista komeroista ja varastosta - esimerkiksi tämän astiakeräilijän hyllyillä riittää mistä valita - ja ylikin. Fiilistelin hiukan mitkä astiat olisivat tulevalla mökillä mukavat ja rimmaisivat tuon huikean mäntypöydän kanssa. Yllä olevassa kuvassa vaihtoehtoja juomaosastolle, kaikki kirppikseltä/käytettynä löytyneitä. Puukahvainen emalivesipannu on Heikki Orvolan suunnittelema ja Arabian muinoin valmistama. Jalallinen lasi on 60-luvun Marimekkoa ja nimeltään Artturi. Ilmakuplainen juomalasi taas on Humppilan lasin valmistamaa Talonpoika-sarjaa. Kannu on Arabian mattapintainen Kaarna ja kiiltäväkylkinen muki on Mahonkia.

Ja sitten fundeerasin mitä ruokalautasia niihin yhdistelisi. Arabian Paratiisi olisi klassikko ja sopisi hienosti joukkoon.

Pelkistetummän fiiliksen toisi Teema-sarjan puuterinen väri.

Arabian Sunnuntai olisi ehtaa 70-lukua ja auringonpaistetta. Tämän on suunnittellut Birger Kaipiainen, niin kuin Paratiisinkin.

Tai sit lisää Heikki Orvolaa vesipannun kaveriksi, 24h-sarjan lautanen Helorinne & Kallion sinisellä Tuokio-kuviolla. 

Minkä näistä kokonaisuuksista sinä valkkaisit mökkerölle?

 

*Sunnuntai- ja 24h-lautanen saatu menneiden Arabia-yhteistöiden myötä

Pöytälöytö mökille (jota ei vielä ole)

Näin on käynyt ennenkin: suuritöisen hankkeen äärellä, silloin kun vasta unelmoidaan, tarvitsen jotain konkreettista jotta kokonaisuus alkaa hahmottua ja nytkähtää mielessä rohkeammin eteenpäin. Sama juttu silloin kun suunniteltiin tämän meidän kupunkikodin rakentamista, jotakin pientä konkreettista hankintaa tein jo vaikkei itse talosta ollut vielä tietoakaan.

Jostakin syystä olen nähnyt koko ajan mielessäni tulevalla mökillä (jota ei siis vielä ole :D) tietynlaisen kalustuksen. Sellaisen joka pikkuisen henkii 70-lukua ja on kuitenkin ajaton. Mieluusti vintagea ja valmiiksi elämää nähnyttä ja patinoitunutta. Tämä Ben af Schultenin Artekille suunnittelema jykevän eleetön mäntypöytä on ollut näkyjeni keskipisteenä. Ajattelin että jos sopiva yksilö tulee edullisesti Tori.fi:ssä vastaan, ostan sen jo valmiiksi varastoon odottamaan mökkiunelman toteutumista. Ja nyt se tuli.

Tämä on tästä pöytämallista suurin koko, 80x200cm. Materiaali on todella jykevää, käsittelemätöntä (tai ehkä oljyttyä/vahattua?) mäntyä. Olen nähnyt tästä sekä lakattuja ja käsittelemättömiä versioita, tämä käsittelemätön pinta on minun silmääni selvästi se viehättävämpi.  Pöydän myyjä kertoi että se on hankittu perheeseen 70-luvun puolivälissä ja se on palvellut uskollisesti työpöytänä. Pinta on vuosikymmenten käytössä muuttunut uskomattoman pehmeäksi ja silkkiseksi. Ja siinä on mielettömän kaunis patina - asia jota ei kaupasta uutta ostamalla kovallakaan rahalla saa. Pienet tahrat ja kolhut eivät minusta tätä pöytää huononna, vaan nimenomaan päinvastoin. En aio lähteä sitä millään muotoa kunnostamaan, se on täydellinen juuri noin. Kohta 50 vuotta vanha kaluste ja paranee vain kun ikää karttuu, aikamoista.

Pascal Raffierin klassiset lastutuolit sopivat mun mielestä tämän pöydän ääreen kuin nyrkki silmään. Nekin ovat Tori-löytö vuosien takaa, olivat Vihreässä talossa mm. kuistilla ja saunalla. Kun möin mökin, nappasin ne mukaan. Ja miten samanlainen puun sävy onkaan tuossa pöydässä ja lastutuoleissa, ihan kuin ne olisivat suorastaan odottaneet tätä kohtaamista! Tulevalle mökille on siis ruokailuryhmä nyt valmiina. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja se mökkikin sitten lopulta tulee.

Tykkään tuon pöydän mittasuhteista tosi paljon. Pituutta ja painoa on reilusti, mutta 80cm leveys tekee siitä yleisfiilikseltään siron. Näen mielessäni jo kuinka tuon ääressä syödään uudet potut, pelataan lautapelit, luetaan lehdet ja hörpitään teet. 

Viinilasillisille tarvitaankin sitten nojatuoli tai kaksi. Siihenkin mulla on jo tietty ratkaisu mielessä, vintagea tietenkin, ja jotakin muuta kuin Artekia. Tori.fi:ssä on jo tietyt hakusanat tallennettuna. Palataan jos ja kun tärppää.

Näkymä mökin sisältä

 

Olen jatkanut täällä piirusteluharjoituksia. Nyt on tietokoneen ruudulla pyörittelyssä näkymä mahdollisen tulevan mökin sisältä rannan suuntaan. Tuo maisemakuva on ihan oikeastikin sieltä meidän rantsusta, mutta hiukan liian läheltä rantaviivaa ja hiukan väärään suuntaan otettu - tähän hätään ei löytynyt osuvampaa. Eli ihan noin rantaan mökki ei sijoittuisi ja näkymäkin olisi enemmän vasemmalle. Mutta pikkujuttuja ja siitä viis! Pääasia tästä kuvasta nyt välittyy, eli se millainen fiilis piirtämäni mökin sisällä saattaisi olla kun isoista ikkunoista avautuisi järvinäkymät.

Lykkäsin kuvaan jo vähän jotakin kalustetta ja jonkinlaisen takan mittakaavaa havainnollistamaan. Oikeassa reunassa pilkistää keittiön kaapiston nurkkaa (väri viittellinen) ja ovi toiseen pikkuiseen makuusoppeen. Kyllä mä itseni tuonne jo mieluusti kuvittelen kesäpäiviä viettämään. Eikös se ole niin että hyvin kuviteltu on puoliksi jo tehty?

Mökin hahmoa piirtelemässä

 

Olen vähän huvitellut piirtelemällä millainen meidän tulevasta mökistä voisi tulla hahmoltaan. Tässä yksi versio, josta tällä hetkellä tykkäillään aika paljon. Tästä puuttuu nyt vielä yhtä ja toista, kuten takaseinästä kokonaan ikkunat, mutta katsellaanpas silti missä unelmoinnissa mennään.

Tässä versiossa olisi talon päädyssä katettu terassi, jossa voisi viihtyä ja istuskella sateisina päivinä, helteeltä varjossa ja iltojen viileässä. Maiseman suuntaan järvelle olisi suuret maisemaikkunat joiden edessä takka. Talossa olisi loiva harjakatto ja kohtuullisen kokoiset räystäät. Räystäiden alla voisi tarvittaessa kulkea sateelta suojassa ja ne tekisivät pienen suojan paahteeltakin sisätiloihin. Tämmönen ilme sopisi siihen että tontti on alunperin kaavoitettu mökeille tosiaan 70-luvulla ja siellä jo valmiiksi oleva pyöröhirsinen rantasauna on samalta ajalta. Tämäkin mökki voisi hyvin olla hirttä, vaikka näissä kuvissa onkin tuommonen lautaverhoillun tapainen.

 

Ylellisyydet suhteessa välttämättömyyksiin ovat koko ajan mielen päällä. Terassin lasitus ja takka ovat ehdottomasti ylellisyyksien listalla, mutta katettu avoterassi vähintäänkin tarvitaan. Tässä säästöversio, jossa avokuisti lasittamaton ja takaton. Tälviisiin varmaankin tehtäisiin ensin ja lisättäisi lasit ja takka sitten joskus kun pelimerkkejä taas kertyy ylimääräistä.

 

Mökin pohja olisi siis tällainen, niin kuin edellisessä postauksessa jo piirustelin, vähän reilu 40 neliötä kahdella pienellä makuusopella. Lisäsin toiseen päätyyn vain oven josta pääsee suoraan katetulle/lasitetulle terassille. Tämä kokonaisuus olisi meille aivan todella luksus. Instagramin puolella huikkailittekin tästä pohjasta huippuja kommentteja ja huomioita, esimerkiksi eteisen ja säilytystilan tarpeesta. Näitä ilman muuta mietiskellään, samalla kun kaavaillaan koko mökkeilyn konseptia ja siihen liittyvää ideologiaa. Liekö pilvilinnan maalailua ajatella että mökillä olisi vain ehdoton minimimäärä käyttötavaraa ja vaatteitakin vain sen verran kun mukana kulkee... Jatkamme pohdintoja ja piirusteluja!

Mökin pohjaa piirustelemassa

 

Olen iltapuhteena mietiskellyt meidän tulevaa mökkiä ja pyöritellyt miten ja millaisena sitä kannattaisi lähteä toteuttamaan. Olen piirustellut vähän kaikenlaisia versioita pohjaratkaisuista ja neliömääristä ja samalla funtsaillut - kertakaikkisen mukavaa puuhaa.

 

Mikä kaikki tulevalla rantamökillä olisi välttämätöntä, mikä ylellistä ja millaiset tilat välttämättömyyksille ja ylellisyyksille tarvittaisiin? Varsinkin välttämättömyyksien lista on pitkän mökkeilykokemuksen myötä lyhentynyt. Jos vielä kymmenen vuotta sitten varustelin mökkiä 30:n ihmisen kestitsemiseen ja majoittamiseen, tiedän nyt että hyvin selvitään isostakin vierasporukasta siskonpeteillä ja kertakäyttöastioilla. Katse on entistä tarkemmin siinä mitä itse kolmeen pekkaan tarttemme. Entä ylellisyydet sitten? Kesät ovat lopulta lyhyitä ja niissä ehtii lopulta aika vähän. Kantsiiko keittiö varustaa uunilla jos sitä käyttää neljä kertaa yhden suven aikana? Ylipäänsäkin mietin mökin käyttöastetta nyt paljon enemmän kuin aiemmin. Millainen resurssi kannattaa satsata rakennukseen jota käytetään käytännössä noin kolme kuukautta vuodesta?

Näillä näkymin rakentaisimme tontille siis ensin uuden päämökin. Tältä saattaisi näyttää ylellinen ja välttämättömyydet täyttävä päämökin pohjaratkaisu mun tämänhetkisten mietintöjen mukaan. Neliöitä olisi reilut 40. Olisi tilaa isolle ruokapöydälle johon levitellä lehdet ja pelit ja herkut. Olisi hulppeasti tilaa oleskella sisällä, nujuta sohvannurkassa, lukea kirjaa, koota junarataa ja tuijotella järvenselkää/takkatulta. Ja sitten olisi kaksi makuusoppea jonne voisi mennä suljettavan oven taakse rauhassa nukkumaan kun haluaa. Makuusoppeen ei tarttisi muuta kuin 120cm leveä sängyn ja pienen lipaston yöpöydäksi. Siellä mahtuisi sitten tarpeen mukaan nukkumaan lähekkäin kaksi ja ylellisesti yksi. Sängyn alla olisi reilunkokoinen vetolaatikko johon mahtuisi mökkikassi, muuta säilytystilaa ei juuri olisi, koska tavaran roudaaminen ja haaliminen ei innosta. Terassia olisi reilusti ja siitä osa olisi katettua. 

 

 

Jos päätyisimme uusimaan vanhan saunamökin (sen lopullinen kohtalo on pidemmän, rauhassa tehtävän selvitystyön takana), saattaisi uusi sauna näyttää pohjaratkaisultaan tältä. Olisi pesusauna, josta käynti suoraan ulos kapoiselle katetulle terassille vilvoittelemaan. Saunan kyljessä olisi kiinni saunatupa erillisellä sisäänkäynnillä, jotta kosteat höyryt eivät pölähdä huoneeseen, mutta seinän kautta kulkeutuvan lämmön voisi hyödyntää. Saunatuvassa olisi tilat loikoilulle, nukkumiselle ja maiseman tuijottelulle. Pikkuinen keittiönurkkaus olisi mukava saunajuomille ja aamukahvin keitolle. Saunatuvassa voisi asustaa vaikka silloin kun käy mökillä yksin, haluaa erakoitua, tai lyhyemmällä visiitillä koko porukalla kun ei halua lämmitellä päämökkiä. Neliömääräksi piisaisi laskujeni mukaan noin 20, vaikka 25:kin saisi kaavan mukaan tehdä. 

 

Meidän tontilla on rakennusoikeutta 250m2. Käyttäisimme siitä siis näillä suuntaviivoilla osapuilleen neljänneksen ja saisimme jo aika todella paljon kaikkea. Saas nähdä miten ja mihin suuntaan mökkiaatokset tästä vielä kehittyvät.

 

Toiveissa kaunis ja vaatimaton mökki

Uudella mökillä lähtötilanne on tällainen. Tontilla on pikkuruinen saunamökki lähellä rantaviivaa. Mökki on rakennettu 70-luvun alussa, silloin kun alue on alunperin kaavoitettu rantatonteiksi. Siihen aikaan oli yleistä että ensin rakennettiin saunamökki ja sitten hiukan myöhemmin "päämökki" lisäoleskelutilaksi. Vaikuttaisi siltä että tällä tontilla on tehty tasainen paikka päämökillekin, mutta se on jäänyt sitten syystä tai toisesta toteuttamatta. Meidän ajatus on että jatkettaisi siitä mihin projekti on aikanaan jäänyt, eli suunniteltaisi ja toteutettaisi puuttuva päämökki.

Yllä olevassa kuvassa saunamökki ja sen takana tasainen alue. Kuvan olen ottanut kalliolta, joka nousee heti tasaisen alueen takareunasta.

Saunamökki rannalta päin katsottuna

Saattaa kuitenkin olla että saunamökkikin joudutaan jossakin vaiheessa uusimaan, ainakin isommalla kädellä remontoimaan. Se on tehty rakenteellisesti höpsösti, mistä johtuen se on moneen suuntaan vänkyrä ja pyöröhirsien väliin on muodostunut paikoin isoja rakoja. Siellä on myöskin aika miten kuten tehty lattia, joka täytyisi tehdä kokonaan uusiksi vasoineen kaikkineen. Itse sauna on myös todella pieni, rakennuksessa on kokonaisuudessaan noin 12 m2 josta saunan osuus arviolta 3,5m2. Perustuksetkin ovat pikkuisen arveluttavat ja rakennuksen korko ja sijoittelu on nekin vähän hupsusti ratkaistu. Katsotaan nyt kuitenkin rauhassa mitä sen kanssa tehdään, onhan se seissyt tuossa jo 50 vuotta ja kestänyt. Hyvää ja toimivaa ei lähdetä syyttä purkamaan.

Näkymä saunamökin nurkalta järvelle

 

Olen jo alkanut vähän selvitellä pienen päämökin rakentamisen mahdollisuuksia. Ajatuksissa on että pysyttäisi 70-luvun mökki-ideologiassa. Se tarkoittaa mun nähdäkseni kompakteja neliöitä, vaatimattomuutta ja tehokkuutta, sekä niukkoja mukavuuksia. Tässä meidän listaus toivotuista ominaisuuksista:

• sähköt
• kantovesi
• pilariperustus/rossipohja
• hengittävä rakenne
• painovoimainen ilmanvaihto
• ei talvilämmin, talvet kylmillään
  
• lämmitysmuotona kiertoilmatakka ja irtopatterit
  
• rakenteena lauta tai hirsi

Paukut eivät riitä pitkästä tavarasta rakentamiseen, joten kääntynemme lopulta jonkun mökkivalmistajan puoleen. Toive on, että saisimme hankittua yhdestä paikasta päämökin ulkoa päin valmiina ja voisimme sitten tehdä sisähommat itse. Nopealla kyselykierroksella vaikuttaisi siltä että talotoimittajilla on tänä päivänä lähtökohtana että mökkeihinkin tehdään omakotitalomaiset olosuhteet koneellisine ilmanvaihtoineen. Yritän nyt etsiä sellaisen talotoimittajatahon, joka hoksaisi mitä ajamme 70-lukulaisella vaatimattomuudella takaa ja sumplisi mun kanssa siihen hyvät ja kustannustehokkaat ratkaisut. En haluaisi lähteä tekemään tätä projektia niin että meidän toiveet nähdään lähtökohtaisesti ongelmina.

Joka tapauksessa ajattelimme antaa tän projektin kokonaisuuden suunnittelun nyt aluksi arkkitehdin käsiin. Vaikka mieluusti miettisin lopulta mökin tilaratkaisut itse, tarvitaan nyt ammattilaista funtsaamaan ainakin rakennusten sijoittelu tontille, kaavan mukaiset fiksut ja kustannustehokkaat ratkaisut ja järkevä etenemisjärjestys.

Tällaisista alkuasetelmista lähdetään siis liikkeelle. Kiirusta ei nyt ole, homma edetköön omalla painollaan lempeästi edistäen. Ryhdytään tositoimiin sitten kun sopivat palikat alkavat olla kasassa. 

Sattuisko siellä langoilla olemaan ketään jolla olisi kokemusta vastaavanlaisesta vaatimattoman mökin rakennuttamisesta? Kaikenlaiset vinkit homman suhteen ilolla vastaanotetaan!

Uuden äärellä

 

Ja niin vihreä rintamamiestalo pellonreunassa löysi uudet omistajat alkukesästä, muutama hassu päivä myynti-ilmoituksen julkaisun jälkeen. Kaupat tehtiin juhannuksen alla. Luovuin talosta todella hyvillä mielin, tuntuu että se jatkaa nyt elämäänsä juuri oikeissa käsissä. Samalla tuli fiilis että voisi olla syytä pitää pieni hiljainen hetki täällä blogissa - tuntui hupsulta alkaa kirjoitella niitä näitä kun blogin pitkäaikainen päätähti olikin yhtäkkiä kokonaan poissa. Vaikka olinkin jo aiemmin vähentänyt mökkijuttujen kirjoittelua, mutta silti. 

 

En ole ikävöinyt taloa, uniinkin se on tullut vain kerran kaupanteon jälkeen. Olin tehnyt eroa siitä mielessäni jo hyvän aikaa ennen kuin laitoin sen myyntiin. Talo lähti, mutta kaikki muistot, hetket, juhlat, rempat ja hupsuttelut säilyy kyllä mielen päällä. Meillä oli aivan huiput 12 yhteistä vuotta!

 

Nyt olkoon tuon hiljaisen hetken loppu ja horinat tällä tontilla jatkukoon. Moni on minulta kysellyt loppuuko blogi ja vaihtuuko vähintäänkin sen nimi. En missään vaiheessa ole ajatellut että loppuisi tai vaihtuisi. En itse ajattele että Vihreä talo olisi mihinkään seiniin sidottu homma, vaan jotakin sellaista joka kulkee mun mukana aina. Se on niitä fiiliksiä, tiloja ja tunnelmia joita minä teen ja tarinoita joita minä kerron, ei niinkään juuri tietty paikka tai rakennus. Joku saattaa tietenkin tästä olla eri mieltä, mutta niinhän aina elämässä joku jostakin on.

Juhannuksen jälkeen oltiinkin yhtäkkiä uuden äärellä. Sanotaan että kun jostakin luopuu, mahtuu jotakin uutta tilalle. Tutulta järveltä tuli edullisesti myyntiin rantatontti, jossa oli pieni hirsinen 70-luvun saunamökki. Käytiin katsomassa sitä helteisenä kesäpäivänä, sudenkorennot pörräsi rannassa (kuva yllä) ja mökkiradiossa soi iskelmä. Paikan tunnelma, ympärillä kohoavat korkeat puut ja kalliot, lämmin rantavesi ja kaikki tuntui justiinsa oikealta. Niin me sitten yhtäkkiä ostettiin se mikroskooppinen mökkerö ja pala rantaa, vaikka ei juuri siihen hetkeen pitänyt mitään uutta mökkihanketta ainakaan käynnistää. Ja nyt tuumaillaan kiirehtimättä mitä sille tehdään, ehkä rakennetaan uutta kun ollaan siihen vauhtiin päästy. Ei hötkyillä, vaan käydään hissuksiin omassa rannassa saunomassa ja grillaamassa ja tuumaillaan mikä olisi juuri sille ympäristölle ja meille just nyt parasta.

 

Joku ehti jo Instagramissa kyselläkin että kai kirjoitan blogiin uudesta mökkiprojektista myös. Ans kattoo ny! Mutta täällä joka tapauksessa ollaan taas.

Mökki myyntiin

Nyt on tullut sen aika että myyn mökin. Välittäjä on palkattu hommiin ja myyntiä valmistellaan täyttä höyryä. Minä vielä viimeisiä tavaroita haen ja hiukan siivoilen, sitten on minun aikani Vihreässä talossa täynnä. Toivotaan että talo löytää uudet omistajat sillä tavalla vikkelästi että joku saa tämänkin kesän siellä nauttia. Toivotaan että löytyy joku jolle tämä paikka on suuri unelma.

Vähän itkettää kun tätäkin kirjoitan, mutta myyntipäätös on pitkään harkittu ja varma. Nyt on aika.

Instagramissa jo kyseltiinkin tarkempia tietoja mökistä, joten kirjailen niitä tännekin. Jos siis olet etsimässä kuivanmaan kesämökkiä niin kurkkaa toki tämä:

Vihreä talo sijaitsee Loimaan seudulla. Matkaa Helsinkiin on noin 150 km, Turkuun, Poriin ja Tampereelle vajaa sata. Vuonna 1948 rakennetussa rintamamiestalossa on kolme makuuhuonetta, keittiö ja olkkari, joten isompikin porukka majoittuu hienosti. Sähköt löytyy ja pihassa on kaivo. Ikkunoista näkyy mukava peltomaisema. Talon mukana tulee pihasauna, vanha pieni lato ja n. 2,5 hehtaaria nuorta metsää. Hintapyyntö on 45 000 euroa.

Jos kiinnostuit ja kaipaat lisätietoja niin välittäjän tavoittaa tuolta. Ilmoitus Oikotielle ja Etuoveen on tulossa varmaankin noin viikon sisällä, huikkaan siitäkin sitten täällä.

EDIT: Oikotie-ilmoitus löytyy nyt tuolta.

Istutushommia terassilla - ja arvonnassa Kekkilän jalallinen viljelylaatikko!

Kaupallinen yhteistyö: Kekkilä

Olen täällä nyt viimeaikoina laittanut täyttä höyryä meidän talon ulkotiloja viihtyisämmäksi. Ja istutellut kuin viimeistä päivää. Enpä ole antanut ajoittaisen lumisateenkaan (!) lannistaa. Istutuspuuhat tekevät niin hyvää, ainakin mun mieleni saa niistä todella paljon uutta virtaa. Koko tämän talon pihan laittaminen on ollut kyllä yksi tämän kevään parhaista jutuista.

Nyt on työn alla ollut talon terassi, joka on puoliksi lasitettu ja puoliksi kattamaton. Toinen puoliska siis vähän niin kuin sisätilaa ja toinen sitten taivasalla. Molemmilla puolikkailla on istuskelupaikat ja tilaa istutuksille. Siispä nyt seuraa kahden sorttista istututa: lasiterassille laitoin yrttilootan ja kattamattomalle puolelle perennoista laaditut kesäkukkaistutukset.

LASITERASSIN YRTTILOOTA

Lasitetulle terassille tuli pieni hyötykasviviljelmä Kekkilän jalalliseen viljelylaatikkoon ja pariin irtoruukkuun. Täällä kasvattelen kaikkea mitä tulee syötyä ja kuluu keittiössä - ja keittiön ovesta pääseekin tähän näppärästi kasveja hoitamaan. Katsotaas miten tällainen syötävien viljely hoituu näppärästi.

Mullaksi yrttivoittoiseen istutukseen valkkasin Kekkilän yrttimultaa, luomua tietty. Viljelylaatikkoon kannattaa muovituksen jälkeen laittaa pohjalle salaojitukseksi pieni kerros ruukkusoraa, multa vasta sen päälle. Se auttaa kasvien juuristoa pysymään ilmavana.

Istuteltavat löytyivät melkeinpä kaikki keittiöstä. Olen säästellyt kaupan yrttien jämiä ja salaatin naatteja, jotta pääsen ihmettelemään niiden uudelleenkasvua. Eniten meillä kuluu basilikaa, korianteria, minttua, ruohosipulia ja sekalaisia ruukkusalaatteja - niitä multaan siis. Ostin myös yhden kirsikkatomaatin taimen taustalle korkeutta kasvamaan. Se saa siellä venyä pituutta ja nojailla Linja-vihertukea vasten.

Näin komiasti lähtevät uudelleen kasvamaan töpöksi napsaistut salaatit, kun ne pääsevat hyvään multaan ja saavat vettä ja aurinkoa. Runsasta kastelua vaan ettei salaatista tule kitkerää, muuta ei tartte osata! Ja jos oikein haluaa kasvuun vauhtia, kannattaa kasteluveteen lisätä säännöllisesti lannoitetta.

Hetken sommittelun ja tuumailun jälkeen vihreät löysivät viljelylaatikosta sopivat paikkansa ja istutuin ne sijoilleen. Ja istuttamisen jälkeen olen harrastanut säännöllistä vahtaamista ja tarkkailua. Aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi pitää aina kurkata miten pikkuvihreillä menee.

PERENNOJA KESÄKUKIKSI

Ja sitten toinen avoimen terassin puolelle ja "kesäkukkaistutusten" kimppuun. Sinne laitoin myös jalallisen viljelylaatikon ja sen seuraksi suuria terrakottaruukkuja. Tykkään tehdä niin että istuttelen kesäksi terassillekin perennoja. Sitten niiden syksyllä lakastuttua istutan ne pihaan maahan odottamaan uutta tulemista taas seuraavana kesänä. Homman voi tehdä toisinkin päin -  napata pihaan istutetun perennan jakotaimen kesäksi ruukkuun ilahduttamaan. Siksi mun "kesäkukkani" on lainusmerkeissä - ne kun ovatkin monivuotista sorttia.

Multana käytin Kekkilän ruukkuviljelymultaa ja näppärää Kasvatussäkkiä. Kasvatussäkki passaa suoraan tuohon jalalliseen viljelylaatikkoon ja kasvit voi istuttaa siistin simppelisti leikkaamalla säkin päälle saksilla niille sopivat aukot. Kyl on kätsää ja mainio homma vaikkapa kasvihuoneessa tai parvekeviljelyssä.

Viljelylaatikkoon laitoin monivuotista keijunkukkaa  ("Black beauty"). Nuo tummanpuhuvat punaiset lehdet ovat minusta ihanan muheva väriyhdistelmä mustan laatikon ja tummanharmaan talon seinän kanssa. Vähän dramatiikka kukkalaatikkoon! Kasvin herkkikset kukat tulevat noin 40cm pitkien varsien päihin ja väri vaihtelee valkoisesta punertavaan. Pelkät lehdet ilman kukintaakin ovat jo istutuksessa hieno näky.

Ruukkuihin laitoin terassin silmäniloksi myös monivuotista: raparperin ja saniaista (en enää muista mikä lajike, ehkä kivikkoalvejuuri?) Molemmathan kasvavat aika kookkaiksi, saniainen 80-100cm ja raparperikin parhaimmillaan saman korkuiseksi. Ovat siis ruukuissa sitten myöhemmin kesällä toivottavasti mahtavan näköisiä. Raparperin ostin nyt uutena taimena, mutten vielä tiedä minne päin pihaa se lopulta tulee. Eläköön siis kesän ruukussa niin saan lisää mietintöaikaa. Ja saniaiset otin täältä omasta pihasta. Olin ne jo viime syksynä istuttanut, mutta nyt siirsin pihatöiden tieltä ja nappasin kesän ajaksi terassin koristukseksi. Syksyllä pääsevät nekin sitten lopulliselle sijoituspaikalleen.

Terassilla on nyt jo aika mukavan viihtyisää - ja viihtyisyys vaan lisääntyy sitä mukaa kun kasvitkin kasvavat. Viihtyisyyttä ja viljelyiloa on tiedossa yhdelle teistäkin, sillä nyt seuraa

VILJELYLAATIKKO-ARVONTA!

Nyt arvotaan yhdelle onnekkaalle yksi Kekkilän mustan jalallinen viljelylaatikko ja siihen passaava kasvatussäkki! Osallistu viljelylaatikon arvontaan jättämällä tähän postaukseen kommentti sunnuntaihin 24.5. mennessä. Pelkkä huikkauskin riittää, mutta jos olet juttutuulella niin kerro toki mitä laatikkoon istuttaisit jos voittaisit.

Jos kommentoit anonyyminä, keksithän itsellesi nimimerkin jolla erotut muista nimettömistä. Jätä halutessasi kommentin mukana sähköpostiosoitteesi, se helpottaa voittajan tavoittamista arvonnan päätyttyä. Onnea arvontaan ja eikun osallistumaan!

(Käytän osallistujien mahdollisesti antamia sähköpostiosoitteita ainoastaan arvonnan suorittamiseksi sekä arvonnan voittajan tavoittamiseksi. Annettuja tietoja ei käytetä suoramarkkinointiin eikä niitä luovuteta eteenpäin kolmansille osapuolille. Poistan arvontaan osallistuneiden kommentit mahdollisine sähköpostiosoitteineen arvonnan päätyttyä ja voittajan selvittyä.)

Pssst! Voit tuplata voiton mahdollisuudet osallistumalla myös Vihreän talon Instagramissa.

EDIT: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT JA VOITTAJA LÖYTYNYT!