Liituraitaa terassimarkiisiin

Jatketaanpas vielä terassihommia. Lopputalvesta sain vihdoin ja viimein päätettyä kuosin terassimarkiisille ja tilattua sen. Tämä oli aika välttämätön hankinta tuon olkkarin ison ikkunan takia: kesällä talo lämpenee sisältä aika tavalla jos akkunasta pääsee aurinko porottamaan tuntitolkulla. Ja onhan tuossa avoterassillakin toki mukavampi nyt oleskella kun on varjoa ja suojaa - viime kesänä oleskeltiin oikeastaan pelkästään terassin lasitetulla osuudella.

Ensin meinasin laittaa tuohon vain ikkunamarkiisin, mutta lopulta totesin että ehkä kuitenkin kannattaa satsata vähän lisää euroja ja kerralla markiisi, joka kattaa terassiakin. Säästin sitten hiukan siinä etten ottanut moottoroitua mallia (joka olis tietty ollut näppärä mm. tuulivahdin ansiosta), vaan tuollaisen käsin veivattavan version. Aivan hyvin sitä on tuossa jaksanut rullata.

Jahkasin markiisin kuosia siis jonkun aikaa ja lopulta päädyin tuohon klassiseen liituraitaan. Tykkään kyllä tosi paljon. Tumma pohja blokkaa aurinkoa maksimaalisen määrän, markiisi ei kiinni rullattuna pomppaa seinästä kovin erottuvasti, mutta siinä on kuitenkin noiden ohuiden raitojen ansiosta joku juju ja pieni keveys. Kangasvaihtoehtojahan on aivan valtava määrä ja kaikkea hauskaa raitakuosia vaikka missä väreissä löytyy. Erottuvampiakin kankaita pyörittelin, mutta aika hillityllä nyt kuitenkin lopulta mentiin. Markiisia katsellaan aika paljon myös olkkarista käsin, liituraita passaa ikkunan sisäpuoliseenkin maisemaan hyvin.

Terassi on vielä muuten kovin autio ja tyhjä, siellä on nyt vain aikanaan Ikeasta hommatut Saltholmen -ulkotuolit ja -pöytä kahvittelua varten. Mutta eiköhän näkymä tuosta viherry ja runsastu, kunhan ilma vielä vähän lämpenee ja pääsen käärimään istutushihat.

Istutushommissa lasiterassilla

Mulla on tuossa meidän lasitetun terassin nurkassa ollut viime kesänä pieni ruukkurykelmä jossa on pitkin suvea kasvanut kaikenlaista.  Erityisesti olen harrastanut kaupan yrttien ja salaattien jämien jälleenkasvatusta. Nyt on ehkä vielä vähän aikaista (vai onko?), mutta tänään totesin että on saatava sormet multaan. Siispä kävin ruukkurykelmän kimppuun sillä mitä kotoa löytyi. Varastossa oli pieni pussi kylvömultaa ja ruukkujen pohjalla edelliskesän kuivat multajäämät. Niitä yhdistelemällä ja vettä anteliaasti kaatelemalla pääsin jonkinlaiseen alkuun.

Tässä on viimekesäisen minttupuskan jämät. Minttu oli ylikasvaneena koko loppukesän superkaunis koriste terassilla ja syksyllä se muuttui mahottoman hienon punaiseksi. Annoin sen olla kuivuneena talven yli ruukussaan, kuihtuneenakin se on ollut silmälle ilo. Nyt napsaisin varret lyhyeksi siinä toiveessa että kasvu alkaisi auringon ja kastelun voimasta pian uudelleen. Varsia napsiessa ilmaan levisi voimakas mintun tuoksu - jotain elämää noissa violeteissa tikuissa taitaa olla. Minttu on monivuotinen, mutta toinen asia on miten se on selvinnyt tuossa ruukussa talvehdittuaan.

Keittiöstä löytyi pieneksi nypitty basilika ja loppuun kaluttu kartanon salaatti. Saas nähdä onko kuistilla vielä öisin liian kylmä näille, vaikka se lasitettu onkin. Laitoin vihreät tupsut multaan silti: eipä tule suurta vahinkoa vaikka ne paleltuisivatkin - nämähän olisivat pian muuten päätyneet biojätteeseen.

Yhtenä päivänä viime syksynä kävelin kotoa metroasemalle ja hoksasin matkalla tienvarressa komean harmaamalvikkipuskan. Kenen lie pihasta karannut kaunotar. Hoksasin pian myös että sehän oli aivan täynnä siemenkotia. Kaivelin takkini taskuista jotakin mihin voisin kerätä siemeniä talteen. Taskun pohjalta löytyi jostakin siunaantunut ennustava taikakala pienessä muovipussukassaan. Laitoin kalan ensin kämmenelle ennustamaan ja sujautin sitten malvikin siemenet tyhjentyneeseen pakkauspussiin. En enää muista mitä kala silloin ennusti, mutta noita siemeniä pienessä pussissa olen ajatellut ja säilönyt kaapin ylähyllyllä läpi talven.

Harmaamalvikkia on helppo kasvattaa siemenestä, olen tehnyt sitä maalla ennenkin. Siemenet multaan siis. Itäminen onnistuu parhaiten alle +5:ssä asteessa, nostan tämän harmaamalvikkiruukun vielä lasituksen sisäpuolelta taivasalle. Jos kasvatus onnistuu, laitan malvikin johonkin kohtaa meidän pihaa kasvamaan. Tai moneenkin kohtaan, se on nimittäin yksi ehdottomista suosikkiperennoistani.

Niin kuin edellisessä postauksessa kirjoittelinkin, nämä multa- ja vihertoimet sekä pihan silmujen päivittäinen vahtaaminen pitävät nyt mun mieltäni hyvin virkeänä ja koossa. Kun mietiskelen niitä harvoja juttuja joihin tänä keväänä laitan rahnaa, on pihan istutusten edistäminen ja hoitaminen kyllä aivan selkeästi kärkikahinoissa.

Näinä aikoina

Niin tuli Korona ja pienensi elinpiirin voittopuolisesti tämän kodin seinien sisälle. Kiitollisuus siitä että meillä on tämä talo on ollut viime päivinä aivan valtavaa. Pysytellään täällä nyt niin paljon kuin vain mahdollista, karsitaan kaikki ei-pakollinen ihmisten ilmoilla kulkeminen aivan minimiin. Opiskeluhommat ja mun työt jatkuvat etänä, lapsi on päiväkodista pois. Toimitaan viranomaisten ohjeiden mukaan eikä muuta hötkyillä.

Näinä omaehtoisen eristäytymisen päivinä on alkanut hahmottua muutamia juttuja, jotka ovat auttaneet pitämään mieltä toiminnassa ja ajatuksia tasaisempina. Tuumasin että kirjaan nämä nyrkkisäännöt tännekin, jos vaikka joku olisi tällaisia aatoksia vailla.

-Luen uutisia ja ajantasaiset tiedot vain Hesarista ja THL:n sivuilta. En kaipaa nyt yhtään sensaationhakuista klikkiotsikkoa, vaan silkkaa faktapohjaista tietoa. HS avasi taannoin kaikki korona-aiheiset uutisensa nettisivullaan ilmaiseksi jokaisen luettavaksi. 

-En lue Hesariakaan klo 18:n jälkeen. Illalla keskityn kevyeen, siirrän ajatuksia tietoisesti muualle ja annan mielen levätä viihteessä, jotta nukkuminen yöllä onnaa paremmin. Vahtaan töllöstä puutarhaohjelmia ja sekalaista hupsuttelua, selaan sisustuslehtiläjää, luen uudestaan kirjahyllyn parhaita. Rapsuttelen koiria, silittelen nukkuvaa lasta, hölpöttelen puhelimessa.

-Jätän facebookin vähemmälle. Siellä on nyt mun sietokyvylle liikaa mielipiteitä, näkemyksiä ja klikkiotsikoiden jakoa. Käytän senkin vapaa-ajan muiden mukavien asioiden puuhailuun.


-Faktojen vastapainoksi Instagram on ollut viime päivinä tärkeä. Siellä ihmisten elämä jatkuu, huumori kukkii ja vertaistuki on läsnä. Ja NIIN paljon yhteisöllistä ajattelua yhteisistä kokkaushetkistä (@hannagullichsen) klassisen musiikin iltasoittoihin (@viena_k)! Postaan itsekin sinne jotakin aikalailla joka päivä.

-Käydään joka päivä ulkoilemassa - ja tästä ei tingitä niin kauan kun se on mahdollista. Raitista ilmaa, katse saa vaeltaa pitkälle, maisemat vaihtuvat. Muita ihmisiä ei näiden seutujen ulkoilumaastoissa juuri tapaa, ja jos tapaa niin pidetään turvaväliä ja hymyillään.

-Laitan siemeniä multaan. Kotosalta näyttäisi löytyvän ensihätään lehtikaalta ja harmaamalvikkia. Istutan kaupan yrttipuskan jämät ruukkuun terassille. Vaanin pihapensaiden silmutilannetta. Kasvien kasvua vahdatessa voimistuu mun pään sisällä ajatus elämän jatkumisesta, ja se tekee todella hyvää. 
 

Olen myös tuuminut mitä voisin itse tässä tilanteessa tehdä, mistä voisi olla iloa tämän mun kanavani kautta. Lienee paras että keskityn siihen mitä parhaiten osaan, sisustuspainotteisiin kuviin ja teksteihin, joita ihmiset voivat tänne tulla halutessaan lukemaan ja niiden ääreen rentoutumaan. Sitäkin varmasti tarvitaan. Sitä olettaisin ihmisten täältä nimenomaan etsivän.

Jos teillä on siellä lisätä hyviä vinkkejä tuohon mun listaan tai ehdottaa sisältöideoita tähän blogiin tai @vihreatalo -instaan niin huikatkaa toki!

Taidetta seinille: Orvokille paikkaa etsimässä

Tämä on kyllä yksi rakkaimmista 2nd hand -löydöistäni koskaan: Birger Kaipiaisen Arabialle suunnittelema jättikokoinen Viola-taidelautanen. Tarinan siitä miten tämä löytyi voi lukea tuosta postauksesta. Tämä on siis Viola-sarjan suurin kukka, korkeudeltaan miltei puoli metriä. Minulla on myös Facebook-kirppikseltä edullisesti löytynyt pikkusisko tälle, se on noin puolet tuon ison korkeudesta.

Viola on ollut ripustettuna seinälle aiemmissa kodeissamme, vuokrakämpässä ja remppakaksiossa keskustassa. Talon rakentamisen ajan se oli varastoon pakattuna ja nyt pikku hiljaa alan miettiä sille täällä paikkaa. Sovitellaanpas sitä kahteen kohtaan talossa.

Jaahas, sovitin näemmä myös koti-coutureni Violan värimaailmaan! :D

Yksi paikka johon olen Violaa mallannut on tuossa olohuoneen ja keittiön välisellä seinänpätkällä. Astiakaapin tuntumassa olisi vähän tyhjän oloinen kolo, joka kaipaisi jotakin. Orvokki solahtaisi siihen mukavasti. Ja komppaisihan se toki tuon kaapin akkunasta näkyvää astiakokoelmaakin - Kaipiaista sielläkin.

Tjaa, vai pitäiskö lamppupäätöstä odotellessa laittaakin orvokki keittiön koristukseksi? Tuossa sillä olisi mukavasti tilaa ympärillään ja sen näkisi monesta suunnasta kaukaakin. Ja se toisi keittiöön hiukan väriä, samalla kun rimmaisi mustine kohtineen mustien keittiökalusteiden kanssa.

Sitten on tietenkin se optio että ripustaisin nuo kaksi erikokoista kukkaa yhdessä... Sitä mallailin vain lattialla kun kädet eivät muuhun riittäneet. Minusta on ihana tuumailla näitä taideteosten ripustusjuttuja tälviisiin kaikessa rauhassa ilman kiirettä ja hötkyilyä.

Minkä lampun laittais?

Kaupunkikodin keittiön lavuaarin tuntumaan on jo talon sähkösuunnitelmassa tuumattu seinävalaisin. Johto on vedetty asennusta varten paikalleen ja katkaisijakin odottelee tuossa oikealla. Nyt ei puutu enää kuin se, että saisin päätettyä minkä valaisimen tuohon laittais (ja sitten tietty sähkömiehen visiitti vielä). Yhden kerran jo tein päätöksen ja tilasin  Le Corbusierin suunnitteleman Lampe de Marseille Minin. Mutta sitten tilaus meni mutkikkaaksi ja alkoi tuntua siltä että universumi yrittää viestittää jotain: luvattu kahden päivän toimitusaika muuttui seitsemäksi viikoksi ja kun lamppu vihdoin tuli monien vaiheiden, perään kyselyjen ja patistuspuheluiden jälkeen perille, oli siinä valmistusvirhe. Palautin lampun ja totesin että tuumataanpa nyt vielä uudelleen.

Siitä olen aika varma että valaisin saisi olla valkoinen ja siinä voisi olla joku juju ja vähän luonnetta. Mutta kuitenkin sellainen ettei se olisi riitasoinnussa tuon ruokapöydän päälllä roikkuvan Golden Bellin kanssa - ovat olkkarista katsoen samassa näkymässä nimittäin. Ajattelin että jokin sellainen varrellinen kääntyvä malli voisi olla aika käytännöllinen, mutta toisaalta miksei menisi joku pienempi seinää vasten pysytteleväkin. Nyt jos siellä on kuumia ehdotuksia niin ideoita vastaanotetaan!