Pihaa rakentamassa - puutarhan kevättyöt

Kaupallinen yhteistyö: Kekkilä

Jatketaanpa pihapuuhia! Aloitin pihan keväthommat huoletimalla ravinneasiat kuntoon. Ohjenuorana käytin Kekkilän sivuilta löytyvää oikein hyvää ja selkeää ohjeistusta - ohjeet olivatkin tarpeen kun en ole aiemmin näihin ravinneasioihin juuri perehtynyt. Ensin kalkki. Kalkitseminen on yhtä tärkeää kuin lannoittaminenkin, sillä se vähentää maan happamuutta. Maan ravinteet ovat kasvien parhaiten käytettävissä silloin kun ph on kohdallaan. Kalkitseminen on helppo ja nopea homma, siinä ei kauaa nokka tuhissut kun koko piha oli hoidettu.  Levitysohjeet ja annostus löytyvät kalkkipussin kyljestä. Minä käytin Kekkilän Puutarhakalkkia, joka on luomua.

Jotkut kasvit, kuten havut viihtyvät happamassa maassa, ne eivät siis kalkkia kaipaa. Jätinkin kalkin levittämättä alueille joihin olen istuttanut havuja. Kalkin tarve kannattaa aina tsekata kasvien mukaan.

Kalkin tarttee antaa imeytyä maahan pari viikkoa ennen lannoittamista, siispä villasukat jalkaan ja toviksi sisätiloihin. Kalkin imeytymistä odotellessa tulikin pääsiäisen tienoolla Helsinkiin vielä takatalvi. Ihmettelin kuistilla valkoiseksi muuttunutta maata ja lumentulon sopivaa ajankohtaa - kosteus olisikin kalkin imeytymiselle tarpeen. Valkoinen lumipeite toi myös mukavasti esiin pihassa piileskeleviä kasveja. Siellä ne vielä odottelevat näkymättömissä vihreyden puhkeamista. 

Lumi suli ja parin viikon kuluttua olikin lannoittamisen aika. Ja vähän vihreääkin jo näkyvissä suuren istutusalueen seppelvarvuissa, hurraa! Lannoitteeksi valikoitui Kekkilän  Kevätlannoite Plus+, joka on kaikille kasveille sopiva yleislannoite. Se on toisaalta nopeavaikutteista, jotta kasvit pääsevät keväällä hyvin kasvuun, ja toisaalta hidasvaikutteista niin että ravinteita vapautuu hitaasti kesän mittaan antamaan kasvuvoimaa.

Samaan tapaan kuin kalkkikin, oli lannoitteen levittäminen nopea ja helppo homma. Pussin kyljestä annostus ja sitten vain viskomaan. 

Katsokaapas noita kahta muhkeaa kasaa tuolla meidän pienen pihan perällä. Toisessa on multaa ja toisessa männynkuorikatetta. Molempia tarvitaan tähän pihaan aikamoiset määrät, joten olikin näppärämpää tilata kerralla ne kerralla kuoma-autokyydillä kotiin, kuin alkaa kuskata niitä itse pienissä erissä. (Eikä useamman käyntikerran ralli puutarhamyymälään näinä aikoina muutenkaan kävisi laatuun.) Kekkilällä on näpsä irtomultapalvelu, jossa tarvittavat määrät sai helposti ynnättyä laskurilla ja tilauksen tehtyä. Isommat satsit ovatkin tarpeen kun uutta pihaa perustaa. 

Tilasin satsit kuorikatetta ja perennamultaa. Multa menee olemassa olevien istutusalueiden lisäksi melkein kokonaisuudessaan suunnitteilla olevaan suureen istutusaltaaseen terassin viereen. Ja kuorikate nimensä mukaisesti katteeksi. Kateasioista seuraavaksi:

Miten istutusalueita siistisi, pelkkä katemulta vai myös kuorikate? Istutusalueita voi siistiä keväisin aika vaivattomasti pelkästään levittämällä kasvien juurelle kerroksen tuoretta puutarhamultaa.  Uudesta mullasta kasvit saavat puhtia ja lähtevät vauhdilla kasvuun. Katemullan levittäminen estää myös rikkaruohojen itämistä ja kasvua, ja sitkeimmät rikat hoksaa tummasta mullasta nopeasti. Talven jäljiltä maahan jääneet lehdet ja muut kasvinosat voi jättää maatumaan mullan alle, siellä pieneliöt  hajottavat niitä humukseksi. Tähän vaiheeseen erinomaista on myös kypsä komposti, sitä kannattaa levittää keväällä esim. pensaiden juurelle.

Levitin ensin istutusalueelle kokeeksi pelkästään kerroksen tuoretta multaa. Ja kyllä vaan sillä tuli heti siistimpi vaikutelma! Mutta koska meidän piha on todella paahteinen eivätkä kasvit vielä sitä juurikaan varjosta, päätin kattaa kaikki istutusalueet tuhdilla kerroksella männynkuorikatetta. Yllä olevassa kuvassa vasemmalla maa talven jäljiltä ja kalkittuna. Keskellä siistitty levittämällä kerros multaa katteeksi. Ja oikealla mallaus kuorikatteesta. Tuosta näkee minusta mukavasti miten iso vaikutus katemullalla ja kuorikatteella on yleisilmeeseen.

Aaahhh miten siistiltä näyttää skarpisti rajattu ja kuorikatettu syreenipenkki lasitetun terassin tuntumassa! Vielä jotkut koristekivet tuonne seinän vierustalle niin avot.

Kuorikatteen lämmin sävy tekee pihaan kivan fiiliksen ja on mukava kontrasti kulkuväylien kivituhkan harmaalle. Tämä meidän kuorikate on siis männynkuorikatetta jota saa tilattua kerralla vaikka kuorma-autollisen. Kekkilältä löytyy toki muitakin katevaihtoehtoja, tuolla niitä voi katsastaa. Koristekatteitakin on eri sävyisiä, punertavasta pähkinänruskean kautta mustaan.

Päätin siis laittaa noin 7cm kerroksen kuorikatetta kaikille istutusalueille pääasiassa meidän pihan paahteisuuden vuoksi. Viime kesänä istutusalueet kuivuivat todella nopeasti ja niitä sai olla alvariinsa kastelemassa. Kuorikate pidättää kosteutta maassa ja vähentää siis kastelun tarvetta.

Kuorikate estää myös rikkakasvien kasvua. Se onkin tarpeen, sillä rikkojen kitkeminen ei ole lempipuuhaani. Lisäksi kuorikatteen käyttö vauhdittaa kastematojen ja muiden hyödyllisten pieneliöiden toimintaa, suojaa mullan pintaa rankkasateiden aiheuttamalta liettymiseltä ja pitää kasvavat kasvit siisteinä. Meidän pihassa kasvit ovat vielä tosi pieniä ja multa-alueita näkyvissä paljon, kuorikate on noiden edellämainittujen hyötyjen lisäksi oikein hyvä keino siistiä tällaisen alkuvaiheessa olevan puutarhan ulkonäköä.

Katekerroksen alle tarvitaan katekangasta vain jos maassa on monivuotisten rikkakasvien juurakoita. Meillä niitä ei ollut, joten nypin vain vähät pienet rikat pois ja levitin kuorikatteen suoraan mullan päälle. Katteen voi antaa maatua paikalleen tai sen voi myöhemmin kompostoida. Minä ajattelin antaa maatua, sitä mukaa kun pensaisen ja perennojen taimet kasvavat ja alkavat vallata alaa.

Ja oteteenpas loppuun vielä ennen ja jälkeen -kuvat.

Aikamoinen muutos työn alla olevalle pihalle nyt jo. Vaikka piha on vielä kovasti kesken ja kasvitkin vielä aivan pieniä, teki tuo kuorikate ihmeitä. Se toi pihaan lämpöä ja huolitellun fiiliksen. Nyt pihasta voi jo vähän nautiskellakin, samalla kun jatkaa huhkimista. Tästä on hyvä jatkaa!

Pihaa rakentamassa - ensimmäinen kevät

Katsastetaanpa vähän tarkemmin miltä meidän uuden talon pihassa näyttää. Talvettoman talven jäljiltä aika karulta toki, mutta kyllä se tästä! Tarkoitus olisi ettei pihaan tule lainkaan nurmikkoa, vain kulkuväyliä ja istutusalueita. Tontti on pieni ja tiiviisti rakennettavalla alueella, halutaan runsasta monivuotista kasvillisuutta paitsi tuomaan yksityisyyttä, myös hiilinieluksi. Kulkureitit ovat nyt toistaiseksi kivituhkalla mutta ehkä jossakin vaiheessa kiveämme ne. Piirrätimme pihan muodot ja toiminnot pihasuunnittelijalla talon rakennusvaiheessa. Tuosta piirustuksesta on kyllä ollut suuri apu tätä projektia edistäessä.

Tällaisesta tilanteesta jatketaan tänä keväänä. Viime kesänä talon valmistuttua maa-ainekset laitettiin maanrakennusfirman toimesta pihasuunnitelman mukaan paikalleen ja ehdin kaivella osan reunusnauhoista kulkureittien ja istutusalueiden väliin. Syksyllä ostin puutarhaliikkeen poistomyynnistä ison kasan taimia, perennoja, pensaita ja puita, ja istuttelin ne suurin piirtein oikeille paikoilleen. Sitten loppui raksamuijalta puhti, tiputin hanskat ja aloitin talvilevon.

Ylhäältä parvekkeelta katsoen pihan muodot näyttävät tältä. Tuollaisia hauskoja orgaanisisa kiemuroita, joista tykkään tosi paljon. Oma silmä näkee tietenkin kaikenlaisia puutteitakin. Reunusnauhoja puuttuu ja istutusalueet ja niiden rajat näyttävät epäsiisiteiltä. Paikoillaan olevat reunusnauhat olivat talven aikana nousseet maasta, niitäkin pitää asetella uudelleen paikoilleen. Joitakin kasveja on myös tarpeen siirtää paremmille sijoille. Maasta pilkottavat keltaiset putket ovat sähkövetoja pihavaloja varten. Pihan yleisvaikutelma on vähän nuhjuinen ja "raksamainen". Tästä mä nyt ilmojen lämmettyä pikkuhiljaa olen aloitellut pihan yleisilmeen siistimistä.

Vaikka pihassa on jo aika paljon kasveja, eivät ne näissä kuvissa juurikaan erotu. Pienissä puissa ja pensaissa ei ole vielä silmuja, perennat eivät ole alkaneet nousta.

Istutusalueille on ilmestynyt pikkuisen rikkaruohoja ja osa reunusnauhoista tosiaan puuttuu. Kivituhka-alueet ovat tiivistämättä, istututusaltaat siistimättä. Yksi iso isutusallas lisääkin pitäisi rakentaa, se tulee tuohon alimman kuvan isolle kivituhka-alueelle.  Mutta ihan ensin pitää tehdä kasvien vaatimat kevättyöt, kalkita, lannoittaa ja suorittaa se yleisilmeen siistiminen. Niistä lisää pian.

Ihana broccolini-lisuke Savoysta

Korona-ajan kummallisten olosuhteiden valopilkkuja: monet huippuravintolatkin myyvät nyt take awaytä! Olipas vaan viime viikon lopulla aika mieletöntä syödä kotosalla ravintola Savoysta tilattuja pääsiäisherkkuja. Kahden hengen illallistarpeet maksoivat 75 euroa ja olivat todellakin hintansa väärti lampaineen kaikkineen. Paketista olisi helposti riittänyt kolmelle, vetäisimmekin miehen kanssa kahteen pekkaan aikamoiset ähkyt.  (3-vuotias kieltäytyi herkkuruoat nähtyään kohteliaasti ja tilasi jääkaapista pinaattiletut :D) Savoylta on tulossa ainakin vapuksi vastaavia paketteja ja kuulin että äitienpäiväksikin. Salaa toivon (tai siis ehkä vähemmän salaa) että pääsen äitiepäivänä taas kotisohvalla Savoyhin.

Pääsisäispaketissa oli paljon kaikkea mielettömän hyvää sooseineen, pateineen ja kakkuineen, mutta tämän broccolini-lisukkeen nappasin korvan taa kotiruokalistalle. Siinä yhdistyi kolme asiaa todella hyväksi makuyhdistelmäksi:

-nopsasti rapsakaksi ryöpätyt tai höyrytetyt broccolinit
-rouhitut savustetut mantelit
-salottisipulivinaigrette

Ihanan savuisen rouskuvan vihreän kirpsakkaa!

Broccolinien tarjoiluastiana Arabian Fasaani-sarjan hauskanmuotoinen vati. Fasaani on suurina määrinä mulle ehkä turhan koristeellinen ja herkkis, mutta yksittäiset esineet siitä sarjasta ovat just loistava mauste kattauksiin.

Mitäs sitten tehtäis?

Mitäs sitä sitten tekis? Onko luppoaikaa ja tekemisen puutetta? Minä olen nyt iltojeni iloksi katsonut paljon dokumentteja ja lukenut lehtiä, ajattelinkin vinkata teille huippua internetistä löytyvää ajanvietettä näillä teemoilla.

Nyt tulee siis läjä katselu- ja lukuvinkkejä - ja ilmaisia kaikki. Ensin nippu huippuja dokumentteja katseltavaksi Yle Areenasta. Olen nämä kaikki katsonut ja todella hyviksi todennut. Aiheet vaihtelevat insinööristä diskoon ja taidekeräilystä urheiluun - kaikkia yhdistää se että ovat todella laadukkaasti ja taitavasti tehty ja siksi ihan hitsin mielenkiintoista katsottavaa.


Mesenaatti
Taidekeräilijä ja liikenainen Sara Hildenistä kertova dokumentti valottaa Hildenin elämää paitsi modernin taiteen, myös yksityiselämän ja yhden avioliiton näkökulmasta. Jos olet joskus käynyt Sara Hildenin taidemuseossa Särkänniemen kupeessa Tampereella, katso tämä niin tiedät millainen oli henkilö museon takana. 

New Yorkin sillanrakentaja

1900-luvun alun New Yorkia rakennettiin kovaa vauhtia. Sveitsiläis-amerikkalainen insinööri Othmar Ammann suunnitteli yli puolet New Yorkiin vievistä 11 ikonisesta sillasta.Tämä dokumentti kertoo paitsi hänestä, on myös

Studio 54
Pysytään samassa kaupungissa, mutta mennään ajassa hiukan eteenpäin. Legendaarisen New Yorkilaisen yökerhon taustatapahtumia valottava dokumentti.

Silmästä silmään
Taidokkaasti toteutettu dokumentti rikoksentekijöistä, jotka kohtaavat uhriensa omaisia ammattisovittelijoiden ja psykologien ohjaamassa jälkikäsittelyssä.

Unelmien maatila
Dokumentti kertoo kalifornialaisesta pariskunnasta joka perustaa ympäristöystävällisen maatilan. Superupeasti kuvattu elokuva, joka laittaa laajemmin miettimään luonnon kanssa sopusoinnussa elämistä. Tosi hieno.


Ja sitten vielä pari aivan loistavaa useampiosaista dokumenttisarjaa. Jos et ole näitä vielä vahdannut, niin laita ehdottomasti työn alle!

Urheilu-Suomi
Mitä suomalaisen huippu-urheilun ratkaisevilla hetkillä tapahtui? Urheilun huiput kuten Matti Nykänen, Jai Litmanen, Kiira Korpi, Teemu Selänne, Juha Kankkunen ja yli 100 muuta urheilulle antautunutta suomalaista kertovat mitä tapahtumien taustalla oli. "Urheiluhullun kansan kokovartalokuva".

Koivisto
Kahdeksanosainen dokumentti presidentti Mauno Koiviston elämänvaiheista. Kertakaikkiaan hienosti tehty, tätä katsoi kuin parastakin jännäriä Jari Tervon kertojaäänen kujettaessa tarinaa eteenpäin. Ainakin oma mielikuvani Koivistosta ja hänen ajastaan muuttui aika tavalla.


Huikatkaahan kommenttilootaan jos teillä on heittää muita Areena-dokumenttivinkkejä, lisää kaivataan kun nämähän on nyt jo nähty! :)

Ja sitten iso pino lehtiä luettavaksi netissä:

Miten minä vasta ihan vähän aikaa sitten hoksasin tällaisen ylellisyyden olemassaolon? Helsingin kaupunginkirjaston eMagz-lehtipalvelu. Tuosta vaan sisään kirjautumaan, Helmetin asiakkaat.

Iso läjä lehtiä netissä - ei vain uusin numero vaan myös kaikki ilmestyneet numerot vuoden ajalta. Käyn tuolla nyt lueskelemassa sisustuslehtiä, kuten Avotakkaa, Glorian kotia ja Dekoa sekä naistenlehdistä Trendiä. Näin kevään kynnyksellä Viherpihaa tulee selattua ahkerasti myös. Keittiöön inspiraatiota haen ruokasuosikistani Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä ja pidempiä asiajuttuja luettavaksi Imagesta. Hesarinkin selaan tuolla melkin joka aamu. Aivan fantastinen palvelu - ja siis todellakin ilmainen.

(Muidenkin kaupunkien kirjastojen sivuilta eMagz saattaa löytyä. Tuolla jonkinlainen lista siitä minkä kaupunkien kirjastoilla eMagz-palvelu on käytössä. Joissakin sitä voi näemmä käyttää harmillisesti vain paikan päällä kirjastossa, mutta suurimmassa osassa lehtien selailu kotikoneeltakin onnistuu.)

Kaikkea ei tarvitse omistaa - ei astioitakaan

Kaupallinen yhteistyö: Arabia

Mualima muuttuu ja kuluttamisen tavat sen mukana. Viime aikoina on siellä täällä näkynyt ilahduttavan paljon kehitystä uudenlaisen kuluttamisajattelun suuntaan; suositaan koko ajan enemmän kiertotaloutta, vuokrataan ja lainataan. Ja yritykset ovat alkaneet hienosti reagoida ajattelun muutokseen ja tarjota vaihtoehtoisia tapoja käydä kauppaa. Yksi esimerkki tästä on Arabian lanseeraama Astiapalvelu, josta voi vuokrata astioita niiden omaksi ostamisen sijaan.

Homma toimii näin: astioita voi vuokrata kuukausimaksulla, vähintään vuodeksi. Vuoden jälkeen voi päättää lunastaako astiat vai palauttaako ne myymälään. Jos päättää palauttaa astiat, Arabia myy ne käytettynä eteenpäin huipussa Vintage-palvelussaan. Jos taas päättää lunastaa, voi sen tehdä edulliseen lunastushintaan. Lunastuksen kerakin astiapaketin kokonaishinta vuoden vuokrauksineen tulee edullisemmaksi kuin astioiden ostaminen suoraan kaupan hyllystä omaksi. Tarkemmat tiedot vuokraussysteemistä ja mm. lunastushinnaston näet tuolta Astiapalvelun sivuilta.

Vuokraaminen sujuu todella näppärästi, minä testasin. Astiapalvelun sivuilla valkataan haluttu astiasarja ja määrä, ja sitten suunnistetaan antamaan maksukortin tiedot. Astiat tulevat huolellisesti pakattuna postitse noin vajaassa viikossa ja postikulut sisältyvät hintaan. Eipä paljon vaivattomampaa voisi olla.

Valittavana on seitsemän eri astiasarjaa, näet ne kaikki tuolla. Joukossa on mm. iki-ihana Paratiisi, värikäs Koko ja pelkistetty valkoinen 24h. Astioiden määrän voi tietenkin valita. Pienin vuokrattava astiasto on kahden hengen paketti, enimmillään palvelusta saa astiaston 12:lle hengelle. (Ja tietenkin jos tarvitsee enemmän, vaikkapa isolle toimistolle tai kukaties leirikeskukseen, voi paketteja tilata useamman.) 

Vuokraushinnat vaihtelevat hiukan sarjasta riippuen. Astiaston osat ovat aina muki, syvä lautanen, leipälautanen ja ruokalautanen. Tässä esimerkiksi mun tilaamani 4:n hengen paketti Tuokio-sarjaa. Tämän vuokraushinta on 13,90 euroa kuukaudessa. Jos haluaisi lunastaa tämän paketin itselleen vuoden vuokra-ajan päätyttyä, olisi lunastushinta tälle satsille 60 euroa.

Vuokraamisen hyviä puolia:

-Jos jokin astia rikkoutuu, saat myymälästä uuden ehjän tilalle (!).

-Jos tarvitset tilapäisesti enemmän astioita, sinun ei tarvitse ostaa niitä pysyvästi. Kuvitellaanpa vaikka tilanne jossa vuokrataan kesämökki vuodeksi ja luovutaan siitä sitten vuoden jälkeen. 

-Voit kokeilla astiasarjan sopivuutta ennen kuin päätät sen pitämisestä lopullisesti. Passaako värikäs Paratiisi kotiisi arkikäyttöön, siitä vain testaamaan.

-Olisiko vuokraaminen nuorison kotoa pois muuttaessa hyvä ratkaisu? Jossain vaiheessa omasta ensimmäisestä kodista muutetaan eteenpäin, saatetaan vaikka lyödä hyntyyt yhteen jonkun kanssa ja astiatarpeet muuttuvat.

-Entä jos rakastaa astioita ja niitä on jo valmiiksi paljon? (Krhm! :) Astiakeräilijänkään ei tarvitse omistaa kaikkia astioitaan. Olen ihastellut tätä Tuokio-sarjaa sen julkaisusta lähtien, mutta se on kuulunut “kaikkia astioita ei tarvitse omistaa, vaikka hienoja ovatkin” -listalleni. Nyt niistä voi nauttia vuokraamalla. 

Katsellaanpa Tuokiota tarkemmin. Pohjana on Heikki Orvolan jo 90-luvulla suunnittelema viehättävä valkoinen 24h, johon muotoilutoimisto Helorinne ja Kallio on luonut kymmenisen vuotta sitten sinisen Tuokio-kuvioinnin. Ajatonta tavaraa. Kuvion sävy on sellainen että se sopii hienosti moniin Arabia-klassikoihin. Tässä muutamat esimerkit yhdistelymahdollisuuksista mun astiakomeron hyllyiltä; Paratiisi, Valencia ja Sunnuntai.

Ensin vähän vintage-Arabiaa, nimittäin käsinmaalattu Valencia. Tuokion kanssa yhditettynä se on samaan koristeellinen ja rauhallinen. Jännästi nuo kaksi kuviollista astiasarjaa tekevät toisistaa seesteisempiä.

Sitten Paratiisi. Tässä näkyy hienosti Tuokion tarkoin valitut sinisen sävyt - ne ovat aivan klassista Arabiaa. Yhdistelmässä Tuokio korostaa Paratiisin värikkyyttä ja saa sen kuviot kauniisti hehkumaan.

Lopuksi Sunnuntai. Tämä Tuokio-Sunnuntain sinikeltainen väriyhdistelmä voisi olla mainio retroisamman tyylin ystäville. Minusta näiden sarjojen kuvioinnit ovat myös tosi hauska pari. Sunnuntain kukka-aihe ja sen ympärillä Tuokion siniset kuviot kuin pienet terälehdet.

Ja sitten vielä kaikkien neljän sarjan iloinen sekoitus ja vielä kaunis pöytäliina alle. Tämä taitaa olla nyt kyllä mun suosikki, enemmän väriä on enemmän väriä!

Tuokio-astioiden 24h-muodot ovat arjessa huiput. Ennen Tuokiota mulla on ollut vuosia käytössä 24h:ta valkoisena ja Avec-kuvioisena - ovat olleet arjessa eniten käytettyjä astioitamme. Muistelenkohan oikein lukeneeni jostakin tarinan jossa Orvola kertoi suunnitelleensa 24h:sta astiaston jollaisen itse juuri silloin tarvitsi? Siltä astiat ainakin tuntuvat, niiden käytettävyys vaikuttaa viimeisen päälle suomalaiseen arkeen mietityltä. Muistan kun 24h oli tullut silloin ysärillä tuotantoon ja ostin tokaan omaan kotiin satsin kahvikuppeja. Niistä ryystettiin silloin kukkamekoissa antaumuksella ensimmäisiä cafe au laitit - oi aikoja!

No niin, se muisteloista ja loppuun vinkki: Astiapalvelussa on huomiseen asti voimassa vielä tarjous jossa uudet vuokraajat saavat toukokuun vuokran ilmaiseksi. Käykäähän kurkkimassa!

Ah pihalla!

Tämä näky tekee kyllä nyt mielelle NIIN hyvää. Meidän kaupunkitalon pihaan männäsyksynä istutetut pensaat, puut ja perennat alkavat pukata silmua ja versoa silmissä!

Jälkeenpäin ajatellen hoksaan että tän talon rakentamisessa pihabudjetti tuli kyllä jätettyä turhan niukaksi. Siitä suurin osa valui jo maa-ainesten tontille tuomiseen ja niiden paikoilleen ajamiseen. Siispä nyt ei auta muu kuin jatkaa pihahommia pikku hiljaa ja omin käsin ja lapioin. Koska budjetti on todella napakka, teinkin viime vuoden syyskuulla niin että aloin vaania puutarhmyymälöiden poistomyyntejä. Nappasinkin sitten ison satsin puiden, pensaiden ja perennojen taimia mukavilla -60% alennuksilla ja istuttelin niitä pihaan suurin piirtein oikeille paikoilleen. Homma jatkuu ilmojen lämmettyä siis siitä.

Istutusalueet ja kulkuväylät ovat  jotenkuten jo paikoillaan, tolviisiin kuin kuvassa yllä hiukan näkyy. Nyt minä jatkan niiden reunustelemista ja hienosäätöä. Joitakin jo istutettuja kasveja mun tarttee myös siirtää pikkuisen paremmille paikoille. Sitten vuorossa olisikin kalkitsemista, lannoitusta ja istutusalueiden siistimistä. Siitä hommasta antavatkin vinkkiä jo nuo kuvan vasemman ylänurkan muhkeat kasat. Siinäpä lapiolle hommia, aika ihanan paljon tekemistä riittää! Kulkuväylien kivituhkat tarttis myös tasoittaa ja tiivistää. Edistetään ja päällystellään pihaa nyt sitä mukaa kuin lihasvomat ja rahnat riittävät.

Ajasta ei tänä keväänä onneksi ole pulaa.

Kuvien kehystyttämisestä

Kehystytin pitkästä aikaa muutaman kuvan seinälle laitettavaksi. Tuumasin kirjoitella nyt  sanasen paitsi noista kuvista, myös värillisistä kehyspahveista. Kehyspahvi eli paspartuuri on siis tuo aukollinen pahvi joka on kuvan ja lasin välissä. Sen päällimmäinen tarkoitus on eristää kuva lasista, niin etteivät ne koske toisiaan. Mutta sillä voi myös vaikuttaa paljon siihen miltä kuva kehyksissä näyttää.

Useimmiten kehyspahvin väriksi valitaan varmaankin valkoinen tai sävyllinen valkoinen. Mutta ihan yhtä hyvin se voi olla jonkin värinen, vaikka todella värikäskin. Tässä nyt muutama esimerkki sävyllisistä pahveista. Kehystämöistä löytyy yleensä iso valikoima värivaihtoehtoja mistä valkata. Ja jos tykkää kehystää ja leikellä paspartuurit itse, löytää erilaisia pahvivaihtoehtoja taiteilijatarvikeliikkeistä.

Ensin mustavalkoinen grafiikan lehti, jonka olen tehnyt itse joskus. Siinä nopsasti siveltimellä painolevylle sipaistu pyöräilijä polkee takin helmat hulmuten kohti kuvan oikeaa ylänurkkaa. Grafiikan paperi jolle työn olen vedostanut on kermanvalkoista ja hiukan kellertävää. Valkoinen paspartuuri sai sen näyttämään jotenkin nuhjuiselta. Siispä nappasin tuollaisen lämpimän malvan sävyisen kehyspahvin, joka raikastaa painopaperin sävyä. Kehyslista tässä on tammea, vielä hiukan lämpimämpi väriltään kuin kehyspahvi. Tykkään että sävyllinen kehyspahvi on tälle kuvalle erityisen kiva, näin kokonaisuus ei jää haljuksi.

Tämän maalauksen maalasin ensimmäisen kuvismaikka-opiskeluvuoteni ensimmäisellä kurssilla. Tehtävänä oli maalata maisemia yöllä. Tämä näkymä on Herttoniemen teollisuusalueelta, muistaakseni jostakin Marimekon tehtaan nurkilta. Muistan hetken hyvin. Oli jo aika pimeää, olimme lopettelemassa töitä siltä yöltä ja pyyhkäisin paletilta viimeiset akryylimaalit maalauspohjaan. En enää hämärältä erottanut värejä, vain tummaa ja vaalea. Maalauksesta tuli koko satsin onnistunein.

Päätin jo silloin että tämän kehystän muistoksi opiskeluvuosista. Ja niin teinkin nyt heti 22 vuotta myöhemmin, hahhahaa! Miten onkin kestänyt niin kauan saada aikaiseksi? No mutta, tähän kuvaan valkkasin tuollaisen tumman violetihtavan harmaan kehyspahvin. Sen sävy saa tuon yötaivaan voimakkaan sinisen hehkumaan ja katuvalojen kajon erottumaan. Kehyslistat ovat mustat. Tässäkin ensin testailtu valkoinen kehyspahvi sai kuvan näyttämään vähän kalpealta, eivätkä maalauksen valokohdat oikein erottuneet.

Ja lopuksi vielä mainio pastelliliiduilla piirretty muotokuvapari meidän pikkukoirista. Nämä leiskautti yhdellä mökkireissulla ystäväni (ja mainio kollegani) Reetta. Kinuskikasikkeen värinen kehyspahvi terästää hienosti mustan koiran vaaleansinistä pohjaa. Ja sama pahvin sävy rimmasikin sitten mainiosti myös ruskean koiran turkin väreihin. Toisessa kuvassa kehyspahvi on kontrasti kuvan väreille, toisessa harmoninen yhdistelmä. Tähänkin kaksikkoon valikoin mustat keyslistat.

Valkoinen kehyspahvi on aina varma ja hyvä valinta, jolla ei todennäköisesti hirveästi mene koskaan metsään. Mutta kannattaa ehdottomasti testailla muitakin värivaihtoehtoja, ennen kuin päättää minkä ottaa!

Seuraavaksi edessä mietintö mihin mikäkin taulu ripustetaan. Aion oikein herkutella ja mietiskellä tosi rauhassa, sovitella pikkuhiljaa eri kuvia eri huoneisiin.

Lapsen huoneen sisustus edistyy

Raportoidaanpas lapsen huoneen sisustuksen viimeisimmät edistysaskeleet. Jokin aika sitten jo kerroinkin että suurin osa kalusteista tähän huoneeseen tuotiin maalta Vihreästä talosta. Sieltä napattiin mukaan sohvan virkaa toimittava puusänky ja kaksi vanhaa kaappia. Kaupungissa oli jo valmiiksi käytettynä ostetut Artekin lasten pöytä ja tuolit, samoin käytetty Muuramen Jolla-sänky, Ferm Livingin ja Finarten matot sekä Mifukon raidakas kori. Nyt niiden seuraksi on ilmestynyt kaikenkarvaisten tavaroiden säilytykseen Muuramen Iso-TuplaMup -laatikosto. Sen päälle keräillään aina iltaisin kaikki lapsen rakkaat ajokit. Niistä eniten rakastetut onkin jo huollettu ilmastointiteipillä.

Pari kuukautta sitten löysin sattumalta Kiasman kirjakaupasta esiintymän todella kivoja julisteita. Siellä oli oikein monta sellaista jotka sopisivat lapsen huoneeseen, hyvät värit ja kivaa vintagefiilinkiä. Hintakin oli ihan varsini kohtuullinen, 8 euroa kappale. Nämä kolme valkkasin; avaruusaiheen, eläintieteellisen valaan ja väriopin. Täytyy katsella jostakin vielä jotkut kehykset jotta saadaan nämä seinälle.

Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuvat kohdasta johon tuo TuplaMup hankittiin. Vanha sieniaiheinen koulun opetustaulu sen päälle tuotiin myös mökiltä. Tämä huone olis nyt kalusteiden puolesta valmis ja mielestäni vain kuvien ripustelua vailla. Lapsi vaikuttaa viihtyvän valtakunnassaan hyvin. Ja kyllä vaan aikuisetkin viihtyvät; tuolla on niin mukava tunnelma että hipsin sinne välillä itseksenikin makoilemaan puusängyn tyynyröykkiöön.

Tuo Muuramen lipasto on nyt siis ainoa tähän huoneeseen uutena hankittu kaluste. Yritin etsiskellä sellaista käytettynä hyvän aikaa, mutta eipä noita Mup-malleja vain juurikaan liiku. Lopulta onkin ihan hyvä mieli siitä että ostin se uutena - nythän tulin tukeneeksi kotimaista työtä ja tuotantoa korona-kriisin kynnyksellä ihan mukavalla summalla. Hyvä niin. (Jos on tarvista ostaa kotiin jotakin,  nyt hankinnan tekemällä voi todella konkreettisesti auttaa pitämään kotimaisia yrityksiä pystyssä.)