Iso riemu uudesta sängystä

Kaupallinen yhteistyö: Familon

Lapsen pää ja jalat alkoivat kolahdella pienille ihmisille tarkoitetun sängyn laitoihin. Päätettiin, että on aika siirtyä isompaan vuoteeseen, sellaiseen, johon mahtuvat mukaan kaikki suosikkipehmoeläimet ja sata tyynyä. Ja mikä riemu repesi kun uusi sänky saapui!

Pikkuihminen on nukkunut koko tähänastisen elämänsä Familonin patjoilla, ensin pinnasängyssä ja sitten lasten sängyssä. Ja hyvin onkin nukkunut, kuin tukki. Siksipä ei käyty nytkään erinomaiseksi havaittua vaihtamaan, vaan Familonilla jatketaan. Lapsen uusi sänky on tuollaiselle pienellekin nukkujalle mukavan napakka, kasoisjousitettu Uni-joustinsänky 90 cm leveänä. Petauspatjaksi valkattiin myös Uni. Sen toinen puoli on sileä ja napakka, toinen puoli ihanan "nystyräisen" tuntuiseksi profiloitu ja pehmeä. Petarin päällisen saa tarvittaessa vetskarilla irti ja pesuun.

Nyt on sängyssä kokoa sen verran että aikuinen mahtuu hyvin viereen lukemaan iltasatua - ja ehkä vähän nukahtamaankin. Ja pieni ihminen voi nukkua tuossa vaikka mitenkä päin. Tällä mennään nyt monta vuotta eteenpäin. Jousten kestävyyttä on tietenkin koeteltu nukkumisen ohella kaikenlaisilla pomppimiharjoituksilla. Hyvin ovat kestäneet, todella jämäkän oloinen sänky.
 

Peitoissa ja tyynyissä siirryttiin nyt myös lasten koosta reilumpaan.  Peitoksi valkattiin Princess kevytpeite Organic ja tyynyksi Princess matalatyyny Organic. Molemmat ovat passeleita tuolle meidän lapsoselle, jolle tulee tosi helposti nukkuessa kuuma.

Ja nämähän ne vasta nerokkaat varusteet lapsen sänkyyn ovat: Uni-sijauspatjansuojus ja Uni-tyynynsuojus. Päivittäisessä käytössä olevien lapsen petivaatteiden kanssa täytyy varautua pyykkäämään. Kosteutta pitävillä tyynyn ja patjan suojuksella säästyy megapyykeiltä, pienemmät kosteusvahingot eivät pääse kulkeutumaan patjaan tai tyynyyn asti. Näiden kanssakin valkkaisin kyllä lapsoselle sellaiset petivaatteet, jotka todella kestävät pesua ja ankaraa käyttöä - niitä isompia kosteusvahinkoja ajatellen.

Nyt käytöstä pois jääneet vanhat pienet peitto, tyyny ja lakanat olivatkin jo aika elämää nähneessä kunnossa kohtaamiensa haasteiden ja kymmenien pesukertojen jäljiltä. Vielä niillekin ajattelin kuitenkin jatkokäyttöä yrittää keksiä. Tuumasin tarjota niitä paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle eläinten petitarpeiksi. Ehkä pikkuinen patjakin voisi kelvata, täytyy kysyä. Kaiken tavaran elinkaarta kannattaa yrittää pidentää, vaikka se itselle tarpeettomaksi kävisikin, eikä olisikaan varsinaisessa virassaan enää käyttökuntoinen.

Sängyn petasin nyt uusilla mausteisen kanelin värisillä pellavalakanoilla. Laitoin mussukalle myös pari jättityynyä pellavapäällisineen mukavuutta tuomaan. Pellava kestää petivaatekäytössä tosi hyvin ja on minusta älyttömän mukava nukkua. Kanelin sävyn kanssa sopii minusta kauniisti esimerkiksi tuo jättiyynyliinan syvä tummanharmaa sävy. Ja sitten tietenkin tyynyjen ja peiton lomaan lauma pehmoelukoita nukkujaa odottamaan. Noista elukoista rakkaimpia ovat mun siskon itse tekemät tyypit, niiden eläinlajia on vaikea tunnistaa mutta sympaattisuus on kohdallaan. Kuvassa yllä kissanalle ja vesirokkoeläin.

Aluslakana on nyt muotoon ommeltua mallia. Avot pysyy pomppiessa hyvin paikallaan! Nuo Familonin Muotolakana Percalet ovat nekin nykyään luomupuuvillasta valmistettuja. Näitä  ns. kirjekuorilakanoita meillä on ollut aiemminkin jo käytössä ja kokemuksesta tiedän, että ovat ihanan helppoja pedattavia, ylellisen rapsakan tuntuisia ja pysyvät oikein hyvinä pesuissa.

Lapsen mielestä mun tekemäni petaus oli kuitenkin aivan riittämätön. Hän käynnisti täydennysoperaation, jossa keräsi talouden joka ikisen irtoavan tyynyn ja viltin kanelilakanoiden seuraksi. Niistä piti kuulemma muodostaa sängyn ulkosyrjälle muuri, jonka taakse voi mennä nukkumaan. Asia selvä.

 

Valmista tuli, nyt on hyvä. 

Tässä vielä lähikuvaa tuon runkopatjan verhouksesta ja jaloista. Kiva tummanharmaa kangas, joka kaikessa neutraaliudessaan passaa sellaisenaankin monenlaiseen sisustukseen. Jalkamalliksi valkkasin tuollaisen maailman simppelimmän mustan koivujalan. Ajatonta settiä kasvavan mussukan huoneeseen.

Tarpeeseen kannattaa ostaa kun on hyvät alet, tarpeetonta ei koskaan. Jos on hankintalistalla sänky tai vuodevaatteita niin tsekkaapa Familonin Black Friday -valikoima. Sieltä löytyvät alennuksessa mm. kuvien pellavat ja tuo tosi hyvä ja edullinen joustinsänky. Koko valikoiman näkee tuolla.

Meidän Rantama

 

Kaupallinen yhteistyö: Honkarakenne

 

Kalusteet perillä, ensimmäiset nukutut yöt mökillä. Tässä nyt vihdoin ollaan. Uusi vaihe elämässä, elo järven rannassa voi alkaa. Tällä paikalla on ollut rauhoittava vaikutus jo ensimmäisestä tonttivisiitistä lähtien. Rantakaistale tutulla järvellä on ihmeellisen kaunis, veden pinta aina jonkinlaisessa hypnoottisen värisevässä liikkeessä. Vanhojen mäntyjen oksat erityisen viehkeästi taipuneet, pienet pihlajat siellä täällä kuin koristeet.

Sain suunnitella tämän meidän mökkimallin Honkarakenteen taitavien arkkitehtien kanssa ja jokaisessa neliösentissä näkyy mun ajatuksiani. Olen siitä tosi iloinen. Malli löytyy nyt myös Honkarakenteen hirsimökkimallistosta. Yhdessä ideoitiin myös mallille suuhun mukavasti sopiva nimi, Rantama. Se henkii justiin sitä hiukan nostalgista, 70-lukulaista fiilinkiä, joka oli mielessä kun mökistä haaveilu alkoi. Rantamassa on jotakin perinteistä, jotakin modernia, jotakin pelkistettyä ja jotakin lämmintä.  

Rantaman muuntautumiskyky ilahduttaa myös, se enteilee minusta sitä että se tulee kestämään aikaa. Pohjaa voi viilata omaan makuunsa passeliksi, makuusoppien kokoa muokata, sisäänkäynnin paikkaa justeerata, keittiön ulkomuotoa varioida ja niin edelleen. Mökin ulkomuodon henkikin muuttuu ihan tyystin kun sen väritystä vaihtelee. Rantamasta on kaksi valmista mallistomallia 57-neliöinen ja 77-neliöinen. Meillä on 57-neliöinen malli, sellainen minimuokkaus vain tehtiin että makuusopista puristettiin vielä hiukan kompaktimmat. Isommassa mallissa tilat ovat kauttaaltaan hiukan väljemmät ja mukana on myös suihkutila saunan yhteydessä sekä sisä-wc.

 

Niin monta ensimmäistä: ensimmäinen saunan lämmitys, ensimmäiset löylyt ja lämpimältä iholta nouseva höyry terassilla, ensimmäinen nukahtaminen paksun täkin alla hiljaisuuden keskellä, ensimmäiset aamukahvit tukka pystyssä, koirien ensimmäiset päiväunet, ensimmäinen sekainen iltapalapöytä, ensimmäinen kuutamo mökin suurista ikkunoista. Ensimmäinen ohut lumipeite mökin katolla.  

 

 

Ja sitä ihanaa hidasta sisutuksen tuumailua. Esineiden harrasta sijoittelua ja makustelua mikä sopisi meidän Rantaman henkeen. Alusta asti oli ajatus tehdä kesäpaikka, joka olisi vaatimattoman ylellinen. Mukavuuksiltaan ja esineistöltään niukka, luonnonläheinen. Yleensä himoitsen ympärilleni värejä ja kuvioita, mutta tänne tekee mieli valita hillitympää. Sellaista joka ei ala huutelemaan järvi- ja metsämaisemien päälle. Jokaista järven rantaan kuskattua esinettä puntaroidaan tarkkaan; tarvitaanko varmasti, onko tarpeeksi "hiljainen", ilahduttaako joka päivä. Hyödynnetään jo olemassa olevaa, ostetaan käytettyä, pengotaan omista varastoista sopivaa. Uutta vain ehdottomaan tarpeeseen.

Hirrestä rakentaminen tuntuu justiinsa oikealta ratkaisulta. Haluttiin myös käyttää mökin sisustuksessa mahdollisimman paljon mäntyä, sitä ovat nyt hirsien lisäksi kaikki sisäpinnat kauttaaltaan. Tuoksu on huumaavan ihana. Myös kalusteissa on paljon puuta ja puun väriä. 50-vuotiaan ruokapöydän käsittelemätön mäntypinta antaa uudelle puulle kauniin patinoitumisen mallia. Tavoitteena oli että mökki olisi mahdollisimman tunnelmallinen ja näyttäisi sisätilojenkin puolesta vähän siltä kuin olisi aina ollut tässä.

Juttelimme Hongan kanssa Rantama-mallin taustalla vaikuttavista ajatuksista, koko jutun voi lukea Hongan blogissa tuolla. Mukana on mm. lapsuuden mökkiä, klassikkoarkkitehtien kätten jälkien tutkimista, luonnonmateriaaleja ja itselaadittuja kalusteita raksajämistä. Niitä suuntaviivoja seuraillen rakennellaan elämää tähän uuteen hirsimökkiin.

 

 

Vielä riittää kaikenlaista viimeisteltävää: odotellaan väliovia saapuvaksi, mietitään takan asentamista tupaan, funtsaillaan ilmalämpöpumppua, suunnitellaan keittiötä, rakennellaan sohvaa. Pihakin on vielä raksa-ajan jäljiltä karu ja levällään, senkin suhteen sormet vähän syyhyävät. 

 

Mutta ihan rauhassa nyt, Rantama. Ei ole mihinkään kiire.

Muuttokuorma mökille

Ja sitten muutama kännykkäräpsy muuttoauton kyydistä päivältä, jolloin viimeinkin saimme kuskata kalusteita uudelle mökille! Ensimmäisessä satsissa kulkivat kaupunkikodin varastoon jemmatut, kotona tarpeettomaksi käyneet kalusteet, matot ja astiat ja muutamat varta vasten mökille tehdyt 2nd hand löydöt. 

 

 

Kuormassa kulkivat mm. vuosia sitten Tori.fi.stä Vihreään taloon löytyneet lastutuolit, Huutokauppa Helanderista napattu valkoinen, täyspuinen kaappi, pari vanhaa Artekin hyllyä, omasta astiavarastosta koottu kimara tarpeellisia astioita, ja niin edelleen. Tykkään sisustaessa hyödyntää käytettyä ja vanhaa tavaraa ja uuden mökin kohdalla 2nd hand -pitoisuus onkin aika korkea. Uskalsin ostaa käytettynä yhden joustinsängynkin, kun aivan uudenveroinen tuli Torissa edullisesti vastaan.  

 

Kuorman aarre on ehkä tämä 50-vuotias Ben af Schultenin Artekille suunnittelema jykevä kaksimetrinen pöytä. Senkin löysin Torista, jo silloin kun mökkiä vasta suunniteltiin. Pöytä on käsittelemätöntä mäntyä ja sen pinnassa on uskomattoman kaunis ajan tuoma patina - sellaista ei mistään purkista sivelemällä saa. Se tulee meille ruokapöydäksi ja tuumailen juuri miten pintaa voisi hiukan suojata kaiken maailman ruokaroiskeilta. Vahvimpana ehdokkaana tällä hetkellä on pinnan saippuointi. Juttelin erään puusepän kanssa ja marseille-saippua voisi tässä ilmeisesti toimia aika hyvin muuttamatta pöydän hienoa patinaa liiaksi.

Eikun auto ja kamppeet kohti järven rantaa!

Arjesta piirun verran mukavampaa

 

Kaupallinen yhteistyö: Brabantia & Stockmann

 

Nyt mökkihommista välillä kaupunkiin!

Kun rakensimme kaupunkikodiksi uuden talon, oli edessä muutto kaksiosta paljon väljempiin neliöihin. Ollaan todella nautittu tavaran vähyydestä tilavammassa asunnossa, eikä haluttu tukottaa sitä. Talon valmistuttua ollaan kartutettu tarpeellista hitaasti ja harkiten. Tunnusteltu ja tuumailtu missä arjen jouhevoittamiseksi jokin tavara tarvitaan, ei hankittu mitään vain nurkkia täyttämään. Aika on pikkuhiljaa näyttänyt mille on missäkin tilassa oikeasti tarvetta.

 

NewIcon poljinroskis 20l värissä Mineral Concrete Grey

 

Kun jotain sitten hankitaan, hankitaan aikaa kestävää. Sellaista joka toimii käytössä timanttisesti ja tekee elosta mukavampaa, ei rispaannu käytössä ja jonka ulkomuotoa eivät trendit heiluttele. Kestävää myös ympäristönäkökulmat huomioiden. Klassikkokamaa, joka solahtaa talon tunnelmaan eikä pistä silmään. Niin kuin vaikkapa Brabantian NewIcon -roskis. Brabantia on satavuotias hollantilainen perheyritys, jonka valikoimaan poljinroskakorit ovat kuuluneet jo vuodesta 1952 - niiden suunnitteluhomma on siis enemmän kuin hanskassa. Ja sen tuntee kun roskista arjessa käyttää; poljinmekanismi on jämäkkä, kansi laskeutuu pehmeästi, roskapussi menee kauniisti piiloon kannen alle, ja niin edelleen. Roskiksella on myös 10 vuoden takuu. NewIconeita (ja muitakin roska-astioita) saa monessa koossa ja värissä. Meitin kylppäriin sopi NewIconeista parhaiten väri Mineral Concrete Grey.

Brabantian valikoima on hengästyttävä, tuntuu että pieninkin arjen tarve on mietitty. Näissä kuvissa tuotteista muutamia meille tarpeellisia ja vähän ideoita miten niitä voi käyttöön ja sisustukseen soluttaa.

ReNew pöytäpeili valkoisena

ReNew suihkulasta valkoisena

 

Brabantian tuotteiden muotoilu on mun makuuni tarpeeksi yksinkertaista. Ei krumeluuria, ei turhaa kikkailua, vain se mitä tarvitaan sopivan pelkistetyssä muodossa. Pöytäpeilin nappaan kylppäristä mukaan kun haluan piirrellä silmiä paremmassa valossa. Peiliosa kääntyilee kaikkiin suuntiin ja tukevalle jalustalle voi laskea kynät, jotka meinaavat vieriä pöydältä alas. Samaa pelkistettyä sarjaa jatkaa valkoinen suihkulasta, jolla kuivaillaan kylppärin lattia ja saunan lasiseinä suihkun jälkeen. Lastakaunotar, joka voi ilolla roikkua naulakossa katseen tasolla silloin kun ei ole käytössä.

ReNew suihkuteline valkoisena

 

Raksa-aikana jäi ratkomatta missä shampoo- ja saippuapullot suihkussa säilytetään. Tähän asti niitä on säilytetty lattialla. En ole hennonnut käydä porailemaan mitään telinettä kaakeloituun seinään, ajatellut että toimiihan se kumartelutaktiikkakin. Mutta eipä tartte enää porata eikä kumartaa! Tuossa suihkutelineessä on systeemi jolla sen saa suoraan suihkun putkeen kiinni. Pieni kiristettävä osa ensin putkeen ja sitten sujautetaan vain koriosa sijoilleen. Ja taas tarpeeksi yksinkertainen ulkomuoto, joka ei jälkeenpäin asennettuna ratkaisuna pistä lainkaan silmään. Teline, peili, lasta ja paljon muuta nokkelaa kylpyhuoneeseen löytyy tuolta Stockan Brabantia-kylppäriosastolta.

Kurkataanpa vielä kyökin puolelle, sielläkin oli parille arjen helpottajalle tarve. 

 

Square Canister säilytyspurkit vaaleanharmaana

 

Ollaan koettu tässä keittiössä yksi jauhokoisainvaasio, joka sai alkunsa laatikon pohjalle unohtuneiden suolapähkinöiden jämistä. Sen jälkeen on todellakin tehnyt mieli säilyttää kaikki kuiva-aineet omissa tiiviissä purkeissaan. Square Canister säilytyspurkkien kannesta kuuluu napakka "tsup", kun sen sulkee tai avaa. Ryynit ja muut pysyvät niissä hyvinä, eivät kuivahda eivätkä nappaa makuja kuiva-ainelaatikon muusta sisällöstä. Muitakin fiksuja keittiöarjen sujuvoittajia löytyy, tsekkaa linkki Brabantian keittiötuotteisiin.

Sort & Go roska-astia 25l harmaana

Näillä roska-astioille keksin hetkessä kymmenen käyttötarkoitusta, eri jätelajien kierrätyslootina, koirien murojen säilytykseen, lapsen huoneessa pikkusälän varastoina jne. Nyt aluksi niihin kerätään täällä kotona keräyspaperia ja -metallia. Arvostan näissäkin sitä että on maltettu jättää muotokieli minimalistiseksi, kahva rungon väriseksi ja yksityiskohdat hiljaisiksi. Maastoutuvat hienosti keittiön tuntumaan.

Kaikille Brabantian roska-astioille löytyy oma pussimalli joka istuu kuin hansikas. Eikä pussin reuna tursua missään mallissa kannen alta, vaan pysyy siististi piilossa. Sort & Go toimii meillä kierrätyshommissa hyvin toki kyllä ilman pussiakin. Napataan vain koko astia mukaan takakonttiin kun suunnataan kauppareissulla kierrätyspisteelle viemään papereita, pahveja yms. Brabantian kaikki roska-astiat muuten valmistetaan heidän omalla tehtaalla Belgiassa 100% aurinkovoimalla.

Pieniä juttuja, joilla arkihommista on tullut mukavampia. Ja loppuun vielä huikkaus että Instassa storien puolella vilautan tänään miten tuon suihkutelineen kiinnistyhomma toimii, suuntaa siis sinne jos kiinnostaa tarkemmin!
 

Valmistuuhan se

 

Mökkihankkeen raportointi laahaa vähän perässä, elämä kun ollut viime viikkoina yhtä hässäkkää. Mutta laitetaanpas taas pienen paussin jälkeen kuvia eetteriin!

Niin se vain koitti syyskuun puolella se päivä kun kaikki oli mökin sisäpuolella niin valmista että sain poistaa suojaukset lautalattioiden päältä ja tarttua lakkasiveltimeen. Viimeinen homma ennen muuttokuorman tuomista mökille oli lattian lakkaus, jonka hoitelin itse. Ja olihan se vain mukavaa kääriä hihat ja tehdä mökillä jotain muutakin kuin siivoamista ja järkkäilyä - tähän asti kaikki raksahommat on siis hoitanut urakoitsija.  

 

 

Pitkän pähkäyksen jälkeen päädyttiin käsittelemään mäntylautalattia sävyttämättömällä puolihimmeällä lakalla. Se voitti tällä kertaa öljyvahat ja muut kilpakumppanit helppohoitoisuutensa ansiosta. Meillä on kotona öljyvahattu lattia (ja edellisessäkin omassa kodissa oli) ja tiedän kokemuksesta että se vaatii hoitotoimenpiteitä ettei lika ala pinttyä. Tunnen mökkeilytapamme hyvin ja kyllähän se on niin että lomaillessa keskitymme muuhun kuin lattian varejluun. Puolihimmeästä lakkapinnasta tuli hitokseen kaunis, ihan täydellisen näköinen. Vähän liukas se kyllä on. Saas nähdä asettuuko siitä ajan myötä.

 

 

Ollaan kyllä varsin tyytyväisiä päätökseen jättää kaikki pinnat puun värisiksi ja tehdä välttämättömät käsittelyt läpikuultavina. Tunnelma mökin sisällä on puupintojen ansiosta tosi ihana. Saunan osalta jahkattiin ehkä pisimpään, pitäisikö sittenkin sipaista se tunnelmallisen tummaksi. Mutta ei, männyn oma väri saa näkyä sielläkin kauttaaltaan. Tässä kuvassa taitaa olla menossa kiukaan ensipoltto. Lauteitakaan ei vielä ollut, ne olivat vasta suunnittelun asteella.

Mökin sisätyöt loppusuoralla

Kesä on kääntynyt lopuilleen ja niin rakennustyöt uuden rantamökin sisäpuolellakin ovat lähellä valmistumista. Tapahtunut sitten viime päivityksen: lattia ja katto on rakennettu ja  eristetty, lattialaudat on asennettu, väliseinät laadittu ja sähkövedot tehty. Vielä hiukan panelointeja, vuorilautojen asentelua, sähkökalusteiden asennukset ja sitten minä päässenkin käsittelemään lattiaa. Eipä olla enää kaukana siitä että kalusteita voi kantaa mökkiin sisään ja jäädä ensimmäistä kertaa yöksi.

Keittiön paikkakin hahmottuu ja pikkumakkareiden kokoa voi fiilistellä. Toiseen pikkumakkariin paistaa aamuaurinko, toiseen ilta-aurinko. Toinen passaa siis aamuvirkuille, toinen iltavirkuille. Väliseinien yläosassa näkyy vielä hyvin painumavara - hirsikehikkohan painuu ajan myötä ja siihen pitää noissa rakenteissa varautua.

Mökin kaikki sisäpinnat ovat mäntyä, homma on pidetty siltä osin perinteisenä ja simppelinä. Tulevat väliovetkin ovat puupuhtaat, samoin kun osa kalusteista. Sisällä mökissä tuoksuu jumalaisen ihanalta, männyn tuoksu on tosi puhdas ja rauhoittava. Mökin eristeeksi valkattiin ekovillaa ja koko helahoito on kauttaaltaan hengittävä. Katsottiin että tämä on paras ratkaisu kun taloa on tarkoitus pitää talvet kylmillään.

Ulkopuolelta katseltuna ei juuri muuta muutosta ole viime viikkoina tullut kuin paikalleen asennettu ulko-ovi. Kylläpä vain tuntui juhlavalta kun yhtäkkiä meillä onkin OVI, jota voi avata ja sulkea ja laittaa lukkoon! Suuri henkisen valmistumisen edistysaskel.

Tässä näkymä metsän puoleisesta pikkumakkarista tupaan päin. Pohdiskelin tosi pitkään ja hartaasti mitä hirsiseinille ja panelikatolle tekisi, miten ja millä pintakäsittelisi. Vaihtoehtojahan riittää kaikenlaista peittomaalista kuultokäsittelyihin, petseistä vahoihin - puhumattakaan eri värisävyistä. Lopulta tulin siihen lopputulokseen että käsittelemättä paras. Luulen että meille ehkä pitkäikäisin vaihtoehto kuitenkin on, ettei seinille ja katoille tehdä yhtään mitään. Mänty itsessään on minusta älyttömän kaunista ja muuttuu vaan kauniimmaksi ikääntyessään. Jollekulle toiselle se "kellastuminen" on kauhistus, minä jo odotan että kaikki puupinnat saavat ylleen ajan myötä hunajaisen patinan.

Ulkopintojen suhteen mietinnöt ovat vielä vaiheessa, mutta saman suuntaisiin ajatuksiin ollaan kyllä sielläkin kallellaan. Tällä hetkellä eniten houkuttaisi antaa hirsien harmaantua luonnostaan, tai käsitellä ne rautavihtrillillä (joka siis harmaannuttaa, mutta vain nopsammin ja ehkä tasaisemmin). Mutta eipäs vielä lyödä lukkoon mitään, annetaan tämänkin ajatuksen rauhassa hautua.

Mökin sisällä on sopivasti valoa. Suuret ikkunat tuovat sitä reilusti, vaikkei aurinko pääse paistamaan niistä suoraan sisään kuin pienen hetken aamusella. Illan tulleen valon säteet kääntyvät kulkemaan mökin takapuolen kapeista ikkunoista, metsän läpi siivilöityen, niin kuin tässä kuvassa.  Valon kulku tuntuu justiinsa täydelliseltä, emme ole suuria paahteen ja kuumuuden ystäviä. Tontti on tosi suojaisa ja helteellä erityisen lämmin, mökin sisätiloista haluttiinkin siksi varjoisat. Jätti-ikkunat tekevät mielettömän yhteyden ympäröivään luontoon ja järvimaisemaan. Sisä- ja ulkotilan raja hämärtyy hienosti.