Uuden mökin suunnittelu - ja piirustukset!

Kaupallinen yhteistyö: Honkarakenne

Lapsuuden mökki rakentumassa kevättalvella 1976.

Koko aikuiseloni ajan mieli on aina välillä palannut pienen suojärven rantaan lapsuuteni mökille, jonka faijani veljensä kanssa itse rakensi 70-luvun puolivälissä. Kesäelämä oli silloin kiireetöntä ja yksinkertaista. Mökkimatkalla pysähdyttiin kyläkaupassa, bensa tuoksui, autojen takapenkillä ei ollut turvavöitä. Asvaltti vaihtui mutkitteleviksi hiekkateiksi aiemmin kuin nykyään. Perillä mökin saunan pukkarissa roikkuivat valmiiksi odottamassa uikkarit ja pyyhkeet, viileitä iltoja ja sateisia päiviä varten oli liiterissä tikkitakki, sadetakki ja kumpparit. Pieni matkakassi tuupattiin kerrossängyn alle. Astioita oli vain välttämättömät. Mökin pikkuinen jääkaappi kävi kaasulla ja sitä täydennettiin kerran viikossa kiertävällä kauppa-autolla. Aamukahvi keittyi kaasuhellan sihinän säestämänä. 

 

Mökin tuvassa nukuttiin, kokattiin, syötiin ja oleskeltiin. Kalusteita tupaan rakenneltiin itse: kolmikerroksinen kerrossänky ja pikkuinen keittiötaso mökkiraksan jämälaudoista. Säilytystilat olivat tosi niukat, eikä niille oikein ollut kovin tarvettakaan kun tavarakulttuuri oli niin erilainen. Esineitä, vaatteita ja muita asioita pyöri nurkissa ja mökkimatkoilla mukana ylipäänsä nykypäivään verrattuna todella vähän. Anttilan postimyyntikuvastosta tilattu uimapatja palveli uimaleluna, aurinkopetinä ja varavuoteena. Muistan hyvin sen paisteen haalistaman punaisen pinnan, ja senkin miltä se tuoksui hellepäivänä. Mökin ainoa mukavuus oli kaasukäyttöisten vermeiden lisäks lankapuhelin, jolla ei turhia soiteltu, vaan joka oli olemassa "kaiken varalta". Ukkosella se kilahteli itsekseen. 

 

Faija keskeneräisen mökin kuistilla. Kuvat lienee ottanut mutsini, minä olin hänen mahassaan.

 

70-luvun mökkifiilis oli vahvasti meidän mielessä kun lähdimme suunnittelemaan uuden mökin rakentamista, tontin historiastakin johtuen. Itse mökkiin halusimme paljon puupintaa, mukavan oleskelutilan, pikkuiset makuusopit ja tunnelmallisen saunan. Meidän rakennusbudjetti on todella napakka - sekin istuu 70-luvun kustannustehokkaaseen mökkiajatteluun, jossa neliöt ovat niukat ja materiaalit vaatimattoman kauniit. Niin kuin aiemmin jo kerroinkin, olen tutkinut mökkiä hahmotellessa suomalaisen mökkeilyn kultakauden helmiä todella paljon ja pyöritellyt niiden kautta pohjaratkaisuvaihtoehtoja. Myöskin monen suomalaisen huippuarkkitehdin kädenjälkeä olen tarkastellut, erityisesti sitä miten he ovat käsitelleet hirttä. Hirsi rakennusmateriaalina viehätti erityisesti siksi, että se on elinkaareltaan pitkä ja hiilidioksidin sitomisen ansiosta ympäristön kannalta kestävää. Kaija ja Heikki Sirenin, Reima Pietilän ja monen muun piirtämät saunat ja huvilat ovat olleet ahkeran tutkinnan alla.

 

Nämä mökkivisiot natsasivat talotoimittajista parhaiten yhteen Honkarakenteen kanssa. Tuntui että meidän arvot kohtaavat monella tavalla. Hongalla ollaan myös mietitty saman suuntaisia ajatuksia siitä, että perinteinen mökkirakentaminen tekee nykyaikaisten huvilamallien rinnalle uutta tulemista. Heiltä on alkuvuodesta juuri tullut jo menneiden vuosien suosikkien uudistettu mallisto, jossa nostalgisia mökkimalleja on modernisoitu. Hoksasimme pian, että suunnitteluajatuksemme kulkevat tosi samanlaiseen suuntaan. Läksimme siis yhdessä Hongan arkkitehtien kanssa jalostamaan minun ajatuksiani mökin pohjaratkaisusta ja ulkomuodosta valmiiksi mökkimalliksi. Honkarakenteelta onkin tulevana syksynä tulossa vielä uusi 70-luvusta inspiroitunut mallisto, ja ajatus on että tästä meidän mökkimallista tulee sen osa. 

Anne ja Emilia lupautuivat poseeraamaan mun kameralleni suunnittelu-urakan lomassa

Mökkimallin suunnittelun yhteydessä mulla on ollut ilo saada tutustua kahteen huippuun hirsirakentamisen ammattilaiseen, Hongan pääarkkitehtiin Anne Mäkiseen ja arkkitehti-sisustusarkkitehti Emilia Aaltoon. Suunnittelutyö heidän kanssa on edennyt jouhevasti etänä, niin kuin olosuhteet maailmassa nyt vaativat. Teamsissä ollaan viihdytty ja vilkuteltu - hirsitaustaa vasten tietenkin! Suunnittelun pohjana oli mun kokoamani konsepti nostalgisesta mökkeilystä sekä luonnokset mökin pohjaratkaisusta ja julkisivusta. Niitä lähdettiin sitten yhdessä kehittelemään eteenpäin. Itse suunnitteluprosessissa vuorottelivat yhteiset hiomissessiot ja niiden välissä omat tuumaus- ja piirtämistauot, joiden aikana ajatukset ja yksityiskohdat saivat rauhassa muotoutua ja varmistua.

Jos on tarvis muokata suuremmin olemassa olevaa mallistomallia tai suunnitella meidän tapaan kokonaan alusta asti uusi hirsitalo, Hongan suunnittelupalvelulla se onnistuu. Suunnittelu on selkeästi hinnoiteltua ja hinta hyvitetään mahdollisen kaupan yhteydessä. Hongan suunnittelupalvelua voi siis mainiosti hyödyntää, vaikka ei olisikaan vielä ihan varma miltä firmalta haluaa talo- tai mökkipaketin ostaa. Tai ei olisi ihan vielä rakentamiseen ylipäänsä ryhtymässä. Hirsihommiin ja erilaisiin valmiisiin mallitaloihin voi käydä tutustumassa lähemmin Honkarakenteen näyttelyalueella Tuusulassa. Paikan päällä katselu ja hypistely voi auttaa paljon esimerkiksi erikokoisten tilojen hahmottamisessa, hirsimallia ja -paksuutta valitessa, ikkunoiden kokoa ja sijoittelua pohtiessa ja niin edelleen.

Mutta juu, katsotaanpa millainen meidän 70-luvusta inspiroituneesta mökkimallista sitten lopulta tuli ja millaiselle rakennukselle lähdemme hakemaan rakennuslupaa.

Pohjapiirros: Honkarakenne

 

Millaisella varustuksella mökkeiltiin lapsuudessa? Pyrimme siis takaisin mökkeilyfilosofiaan jossa tavaraa on mahdollisimman vähän ja fasiliteetit simppelit. Tällaiseksi pohjaratkaisuksi tuo ajattelu sitten taipui. 

• Keittiö on kompaktin yksinkertainen ja yhdistyy avoimessa oleskelutilassa ruokailutilaan ja olkkariin. 
• Makuusoppien koko on puristettu minimiin ja oleskelutila maksimoitu. 
• Oleskelutilasta ei ole läpikulkua, kalusteita voi helposti pyöritellä useampaan asentoon
• Pesusauna pukuhuoneineen on saman katon alla

 

Säilytystä funtsaillaan pääasiassa sänkyjen ja sohvan alle - ennen kaikkea yritetään minimoida säilytystilan tarve lähtökohtaisesti sillä, että mökkeilyä harjoitetaan mahdollisimman vähällä tavaramäärällä. Pihapiirissä on pikkuinen liiteri jossa voidaan säilyttää pelastusliivit, sadetakit ja muut sellaiset. Varsinaista eteistä ei ole, mutta tarvittaessa eteisenä toimii saunan pukuhuone, josta pääsee rakennuksen eturäystään suojassa hipsimään tupaan. Huoneistoalaa on tasan 50 m2.

Joku varmasti katsoo tätä pohjaa ja miettii mielessään että ratkaisisi itse jonkun - tai montakin - asiaa toisin. Niin pitääkin ajatella! Ihmisten mökkeilytarpeet, harrastukset ja asumistottumukset ovat erilaisia ja tilaratkaisut on sovitettava niiden mukaan. Meidän omatkin mökkeilytarpeet Vihreässä talossa oli ihan toisenlaiset. Kyselin pääarkkitehti Anne Mäkiseltä kuinka moni asiakas mallistomökkiä ostaessaan tekee valmiiseen malliin muokkauksia, ja hän kertoi että melkein kaikki muuttavat ainakin hiukan jotain. Mökkimallin ulkoasua muutetaan harvemmin, mutta pohjaratkaisuun tehdään miltei poikkeuksetta ainakin jotakin personointeja.

 

Mietin jo mitkä voisivat olla tämän meidän mökkimallin muuntelumahikset erilaisten tarpeiden mukaan. Mallistoon tulevassa versiossa pari asiaa onkin jo toisin; makkarit ovat karvan verran suuremmat, hirsi hiukan paksumpaa ja saunan ikkuna-aukotus pikkuisen eri tavalla. Tässä yksi ajatus siitä miten tätä mökkimallia voisi halutessaan muokata lisää: saunan pukuhuonetta voisi hiukan suurentaa löylyhuoneen koosta napsaisemalla ja pukkarista voisi tehdä virallisen eteisen, jonka kautta olisi kulku tupaan. Makuusopit voisi yhdistää yhdeksi suureksi makkariksi, jonne mahtuisi hulppean kokoinen parisänky ja vaikka kokonainen kaappirivistö säilytystilan lisäämiseksi.

Visualisointi: Honkarakenne

 

Piirustukset: Honkarakenne

Tältä näyttää mun ja Honkarakenteen yhdessä suunnitteleman nostalgisen mökkimallin ulkopuoli. Julkisivusta viilattiin mahdollisimman pelkistetty. 70-luvun fiilis näkyy loivassa harjakatossa ja eteen kurottavassa reilussa räystäässä. Tuvan suuret maisemaikkunat tekevät ympäröivän luonnon näkymistä osan sisätilaa. Ikkunat ja lasiovi on ryhmitelty yhteen, ikään kuin yhdeksi suureksi vaakalinjaiseksi lasipinnaksi. Saunan ovi maastoutuu oikeassa reunassa osaksi hirsiseinää. Oli myös suunnitellessa halu korostaa mökin ulkomuodossa sitä, että se rakennetaan nimenomaan hirrestä: valkkasimme rakenteeksi perinteisen ristinurkan ja sitä jopa pidennettiin etuseinässä hirsimateriaalin korostamiseksi. Meille kesäkäyttöön ja ajoittaiseen talvioleskeluunkin piisaa hienosti 112 mm paksu lamellihirsi (Hongan hirsimalli VLL112), sen mittasuhteista pyrittiin Annen ja Emilian kanssa suunnitellessa ottamaan kaikki irti. 

Meidän tulevan mökin väriä ei olla vielä päätetty. Näissä ensimmäisissä visualisoinneissa se on tuollainen hiukan vihertävä melkein musta - ei huono lainkaan. Kaikki vaihtoehdot ovat vielä avoinna, katsotaan maalataanko hirsi ulkoa vai harmaannutetaanko esim. rautavihtrillillä. Aika pian tuokin päätös pitää kuitenkin tehdä, sillä lupahakemuksen jättämisen hetki lähenee.

 

Visualisointi: Honkarakenne

 

Kun katson nyt tätä mökin tulevaa julkisivua ja vertaan sitä lapsuuden mökkiin suojärven rannalla, on yhteys selvä. Pitkä matala vaakalinja ja vähäeleiset ikkuna-aukotukset. Loiva harjakatto ja edessä hiukan lippaa sateen suojaksi. Tuo tulevan mökin lamellihirsi näyttää muuten nyt mun silmään myös yllättävän saman henkiseltä kuin faijan rakentaman mökin julkisivun leveä hirsipaneeli. Näin nämä ympyrät sitten kai sulkeutuvat. Uusi mökki näyttää ja tuntuu kuvissa juuri omalta, emme malta odottaa että se alkaa nousta meidän tontille järven rantaan. Ja oottakaas vaan kun päästään sitten valmista mökkiä sisustamaan 70-luvun fiiliksellä - tiedossa on kuitenkin jotakin aivan muuta kuin ehtaa retroa.

 

Onko siellä muita joissa 70-luvun henki herättää lämpimiä ajatuksia ja muistoja? Oletteko enemmän niukan kesäelämän kannattajia vai tykkäättekö lomaillessakin runsaammista mukavuuksista?

  

 

Allekirjoittanut keinuu pikkunassikkana lapsuuden mökin pihassa

 

 

 

Mökkirakentamisen isot linjat ja päätännän vaikeudesta

Nämä kuvat mökkitontilta ovat viime marraskuulta.

 

Ah mökkiraksapäätöksenteon ihanuus ja kurjuus. He jotka ovat joskus rakentaneet, tietänevät tunteen. Rakennushanke koosta riippumatta on jatkuvaa päättämistä, laskemista ja monien muuttujien puntarointia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja yhden päätöksen tekeminen heilauttaa aina montaa muuta. Jokainen päätös maksaa jotakin. Päättäminen alkaa paljon ennen kuin lapio isketään maahan, sitä pitää harrastaa jo kauan ennen kuin mitään piirretäänkään. Eikä se lopu vasta kuin on aivan valmista.

Tällaisten alkuvaiheen kysymysten kanssa on painittu:

• Miten käytössä oleva rakennusbudjetti käytetään, mihin satsataan?
• Pyritäänkö tekemään kerralla valmista vai rakennetaanko osa kerrallaan?
• Mistä halutaan mökkikokonaisuudessa pitää kiinni, ollaanko jostakin valmiita luopumaan?
• Mitä tehdään tontilla olevalle vanhalle saunalle; korjataanko, siirretäänkö, puretaanko?
• Mitä tehdään hankalan jyrkälle pihatielle?
  

Mökkipalapeli on asettunut nyt lopulliseen asentoonsa ja ratkaisu on tämä: Rakennamme kerralla noin 50m2 kokoisen mökin jossa on samassa sauna. Siinä on meille pitkäksi aikaa kaikki tarvittava, niukan budjettimme rajoissa.

Matkan varrella pyöriteltiin kaikenlaisia kombinaatioita erillisistä, vaiheittain rakennettavista pienemmistä rakennuksista vain yhteen, vähän suurempaan mökkiin. Kaiken aikaan laskettiin kaikkien vaihtoehtojen rakennuskustannuksia ja mietittiin mikä olisi meidän kukkarolle tässä kohtaa se oikea ratkaisu.

Vanhan sauna puretaan ja sen terve hirsikehikko jatkaa elämäänsä toisaalla. Jatkossa saunotaan uuden mökin yhteyteen tulevassa saunassa. Tätä päätöstä mietittiin ehkä kaikista pisimpään ja laskeskeltiin myös kustannuksia sekä vanhan saunan kunnostamiselle, että myös korvaamisella kokonaan uudella erillisellä rantasaunalla. Vanhan saunan perustukset, lattia ja terassi olisi pitänyt uusia, hirsiä latoa uudestaan, löylyhuone suurentaa sekä rempata kokonaisuudessaan. Vanha sauna sijaitsee keskellä tonttia, sen siirtämistä vähän reunempaan pois päämökin maisemien tieltä harkittiin myös. Kaikki vaihtoehdot olisivat tulleet paljon tyyriimmiksi kuin se mihin päädyttiin, eli löylyhuoneen ja pukkarin rakentaminen uuden mökin yhteyteen. Olen aina lähtökohtaisesti vanhan säilyttämisen kannalla jos se vain on suinkin mahdollista, siksi vähän sydäntä särkee. Onneksi vanha saunarakennus voi tosiaan saada uuden elämän toisaalle siirrettynä. Tämä on yksi hirren monista huipuista puolista. Ja vanhan saunan 70-lukulainen henki jatkaa elämää uudessakin mökkirakennuksessa.

 

Tontille tulee nyt siis yksi uusi hirsirakennus ja sillä sipuli. Sillä voitetaan tiettyjä juttuja ja menetetään tiettyjä juttuja, puntari asettui kaikkien näkökulmien pähkäilyn päätteeksi kuitenkin jämäkästi tähän asentoon. Näin saamme rahoillemme nyt kustannustehokkaimman vastineen ja kertarakentamisella todella mukavat, pitkäikäiset ja tarvittaessa muunneltavat mökkeilyolosuhteet. Rakennusoikeus antaa myöten  myöhemmin lisätä tontille esimerkiksi vierasmajan ja vaikka sen erillisen rantasaunan paremmalle paikalle, jos niikseen sitten vuosien saatossa tulee. 

 

Olo on huojentunut, sillä suurimmat kustannuksiin vaikuttavat kysymykset on nyt takan päin. Pihatien kohtaloa vielä järkeillään maanrakentajan ja vastaavan mestarin kanssa, kunhan lumitilanne tästä vähän helpottaa. Sen kohdalla laskeskellaan seuraavia: uusiako tielinja vaiko eikö uusia? Jos tietä ei juurta jaksain kunnosteta ja linjaa paranneta, paljonko rakennusmateriaalien erikoiskuljetus mökkiraksalle maksaa? Jos tie kunnostetaan, mitä se tarkalleen ottaen vaatii, paljonko luontoon joudutaan puuttumaan ja paljonko koko homma kustantaa? Millaista tietä itse jatkossa tarvitsemme, millaiset toimenpiteet siihen riittäisivät? Ei auta kuin yksi kerrallaan alkaa selvitellä, sitähän tää raksahomma tosiaan on.

Millainen tuosta uudesta mökistä sitten tulee? Sen näette huomenna, jihuu!

Sirkku valokeilassa

 

Astiakomerosta on taas alkanut tarttua käteen uusi suosikkilasi. Tiedättehän, se astia jota tulee käytettyä koko ajan vaikka kippoja ja kuppeja olisi valittavaksi viljaltikin. Suosikki aina vaihtelee, toisinaan tekee mieli ottaa käyttöön joku tietty väri, joskus taas käteen hypistellessä tuntuva muoto ratkaisee. Nyt katse etsii astiahyllyltä heleää vaaleansinistä. Lasisarjan nimi on Sirkku, valmistaja Kumelan lasi. Lasiston on suunnitellut Sirkku Kumela-Lehtonen. Tarkka valmistusvuosi  ei ole mulla tiedossa, mutta 1900-luvun puolivälin tienoilta lienevät. Vaaleansinistä opaalilasia ei ihan kauheasti suomalaisilla vintagelasimarkkinoilla näe (ainakaan minä en oo nähny), siksikin Sirkku on aika herkku.

Tuolta Bukowskin sivuilta näkee millaisia osia Sirkku-sarjaan kuuluu. Kaunis kannu, korkeammat lasit, ja purkki ainakin. Vaaleansinisen sävy myös hiukan vaihtelee, jokainen lasiesine on vähän yksilö. Minä keräilen astioita niin etten suuremmin kokonaisista sarjoista piittaa, poimin vain yksittäisiä osia jotka on arkikäyttöön sopivia ja miellyttävät silmää. Siispä Sirkku-sarjastakin napsin vain sen mielestäni kauneimman palasen, nämä tällaiset matalat juomalasit. Niitä on löytynyt kirppiksiltä astiakaappiin viisi kappaletta - mikä taas on lukuna mun keräilytyylilleni parittomana vähän kummallinen. Etsinnässä siis vielä yksi, tulkoon se vastaan sitten kun on tullakseen.
 

Suunnittelin työpöydän

Pikkuhiljaa opintojen myötä tästä suunnittelu-uunista alkaa  tulla kalusteitakin ulos. (Opiskelen siis sisustusarkkitehtuuria Aalto-yliopistossa.) Tässä viime syksynä suunnittelemani työpöytä. Valmistin sen tuppeensahatusta koivulankusta, niin että puun menekki on justiinsa yhden lankun verran. Osasten dimensiot määrittyivät koivulankun vahvuuden mukaan, siitä sai tehtyä sahauksen ja höyläyksen jälkeen maksimissaan noin 36mm paksua puutavaraa. Pöydässä käytetyt liitokset ovat suht simppeleitä. Kanneksi värkkäämäni liimapuulevy pysyy ojennuksessa sarjojen lohenpyrstöliitoksilla ja rungon osat kiinnittyvät toisiinsa hakaliitoksilla. Tuon prototyypin rungon laitoin kasaan ihan vain liimaamalla, sitä voisi vielä vahvistaa tapittamalla liitoskohdat tai funtsaamalla liitoksista itsestään jäykemmät. Toimisi varmaan mainiosti myös ruuveilla koottavana mallina.

Kannen takaosassa on pieni lippa joka estää kynien ynnä muun pikkutavaran tippumisen pöydän taa. Itse pöydän muoto on siro,  kulmikas ja ilmava. Näkisin että toimii kauniisti koristeellisemmassakin ympäristössä, tässä esmes meillä kotona hiukan kurvikkaan ja rottinkipunosselkänojaisen Ton-tuolin ja työhuoneen William Morris -tapetin kanssa.

En ole sipaissut pöydän pintaan mitään ainetta, ainakaan toistaiseksi. Puun käsittelemättä jättäminen on alkanut viehättää. Erilaiset puulajit ovat tosi kauniita ja niiden värisävyt hienoja. Puu ikääntyy ja patinoituu käsittelemättömänä hienosti, tästä esimerkkinä vaikkapa mökille löytämäni Ben af Schultenin suunnittelema, kohta 50-vuotiaaksi ilman pintakäsittelyä elänyt mäntypöytä. Ans kattoo siis saako työpöytä pintaansa jonkinlaisen vahan vai jääkö tuolleen.

Nyt kun olen alkanut päästä kärrylle erilaisten rakenteellisten ratkaisujen ja materiaalien salaisuuksista, on kasvanut into tehdä kalusteita lisää. Tulevalle mökille on pään sisällä hautumassa jo muutamakin idea. Vähän sellaiseen 70-luvun malliin, silloinhan tehtiin kesämökkien kalusteita paljonkin itse ja niihin hyödynnettiin hienosti rakentamisen jämämatskuja.

Kuvassa alla vielä työpöytä juuri valmistumisen jälkeen koulun aulassa.
 

 

Tänäänkin kotona

Arkipäivät koostuvat Zoom-palavereista, Teams-palavereista, suunnitteluhommista, tekstien ja taulukoiden naputtelusta, kuvien näpsyttelystä ja piirtämisestä, piirtämisestä.  Seilaan tietokoneen kanssa pitkin taloa, työhuoneesta keittiöön, välillä olkkarin sohvalle vaakatasoon etäluentoa kuuntelemaan, sitten taas johonkin päin huushollia naputtelemaan ja riipustelemaan seisten ryhti suorana. 

Työkavereina paikan päällä kotitoimistolla on vain kaksi pientä karvahaalaria, jotka eivät juuri muuta tee kuin nukkuvat. Toisen nukkumatyyny matkustaa myös paikasta toiseen. Yleensä sen sijoituspaikka on siellä mihin paistaa lämmittävä valoläikkä.  Aurinko saattaa mennä pilveen, mutta unet nukkumatyynyllä jatkuvat. Seuraksi ei pikkukoirista juuri ole, paitsi lounasaikaan kun he seuraavat mun liikkeitäni kuin silakkaparvi.

 

Iltapäivällä talo muttuu taas työpaikasta kodiksi. Perhe palaa ja heidän mukanaan huiske, koiratkin virkistyvät. Ilmanvaihtokoneen hiljaista hurinaa ei enää kuule. Mietin miten hyvä tuuri että rakennettiin kaikki tämä ennen kuin koronasta oli tietoakaan, jos oltais tiedetty ei oltais varmaan uskallettu.

Öisin uni on pitkää ja syvää. Tässä talossa on turvallisempi olo kuin missään koskaan aiemmin. Kummallinen kotosalla pysyttelemisen aika on poistanut kiireen ja suhaamisen, ja sen huomaa ihminen kehostansa. Kohina on vaimennut, liikkeet ovat hidastuneet, mieli iltaisin valmiiksi rauhallisena ja hiljaa. Mitä sitten on kiireen tuolla puolen? Ainakin siellä on tilaa uudelle ajattelulle ja uusille ideoille. Luovan ongelmanratkaisukyvyn palautumiselle. Mielen notkeudelle. Se ei taivu niin helposti epätoivoon kun haasteita kasautuu.

Toivon että tästä ajasta jäisi kaikesta huolimatta ihmisten elämään jotakin pysyvästi parempaa.
 

Ruokakomeron ovella

Vilkastaanpa vielä edellisen postauksen ruokakomeron ulkopuolelle. Komero on sijoitettu tuolviisiin keittiön nurkkaan työskentelytason välittömään läheisyyteen ja sinne näkee mukavasti lasioven läpi kun istuskelee ruokapöydän ääressä. Mustaraamisen Bläk-sarjan lasioven tilasin mittojen mukaan Hietakarilta*, samoin kuin kylppäripostuksessa vilahtaneen saunan lasiseinän. Oven raamit rimmaavat mukavasti mustien keittiökalusteiden kanssa.

 

Ja kun astiakomero on koko ajan lasiovenkin läpi näkysällä, saattaa miettiä näyttääkö se sitten arjessa sotkuiselta. Siistiä yleisnäkymää voi edesauttaa se että astiat ovat tarpeeksi väljästi hyllyillä, niin että ilmavuus säilyy vaikka kipot ja kupit vaihtelevatkin käytön myötä paikkaa. Mullakin on noita astioita aika monessa värissä, mutta olen lykkinyt aina värikkäiden väliin vähän valkoisia kippoja näkymää rauhoittamaan. Ja vähemmän esteettiset keittiökamathan tuolta puuttuvat kokonaan; kattilat, paistinpannu, muovikulhot ynnä muut ovat keittiön puolella vetolaatikossa katseelta piilossa.

Mutta paras homma tässä tosiaan on se miten helppo astioita on tuolta napata käyttöön - varsinkin kun mulla on niitä keräilyn myötä kertynyt aika runsaasti. Normi kaappiratkaisulla osa jäi aina käyttämättä kun olivat hankalasti pinon alimpana, kaapin perällä piilossa tms. Nyt kaikki näkee yhdellä silmäyksellä ja jokaikiseen on helppo tarttua. Ylin ylähyllykin on sellaisella korkeudella että yllän sieltä ottamaan lasipurkit ilman jakkaralle kiipeämistä.

*lasiovesta saatu alennusta

Astiakeräilijän hypistelynurkkaus eli ruokakomero

Tähän meidän uuteen taloonhan suunniteltiin keittiön yhteyteen niin sanottu ruokakomero. Parhaita juttuja koko talossa, sanoisin. Kokoa tuolla pikku komerolla on noin 1,5x2m, eli suuren suuri se ei ole. Ja nyt tovin käyttökokemuksella sanoisin että aivan sopivan kokoinen. Ruokakomeroon voisi toki sijoittaa esim. pakastimen, kiinteitä kaapistoja tms. ja silloin koko tietty voisi olla isompi. Mutta tämmösellä avohyllysysteemillä tuo nykyinen neliömäärä on erittäin hyvä ja tavaraa mahtuu todella paljon.

Ajatus oli että ruokakomeron hyllytilalla korvataan kaikki keittiön yläkaapit. Tällä periaatteella toimiikin todella hyvin: kaikki astiat näkee yhdellä silmäyksellä ja ne on helppo ottaa käyttöön ja laittaa tiskin jälkeen paikalleen. Matkaa tiskikoneelta kertyy toki hiukan enemmän kuin jos astiat laittaisi suoraan koneen yläpuoliseen kaappiin. Näkisin että nuo pari ylimääräistä askelta tiskikonetta tyhjentäessä kuitenkin ovat pieni hinta mahtavasta käyttömukavuudesta noin muuten.  (Ja askeliahan pitäisi päivässä muutenkin tampata täyteen se kymppitonni, kannattaako siis kyökissäkään lopulta minimoida? :D)

Komeron seinät on maalattu Tikkurilan sävyllä X486. Kaunis neutraalin lämmin harmaa on hyvä tausta monen värisille ja muotoisille astioille ja valkoisille hyllyille. Hyllyt ovat ihan perus rautakauppatavaraa, eli Elfa-hyllyjärjestelmän metalliset seinäkiskot ja valkoiset melamiinihyllylevyt 25cm syvinä. Hyllyjen alla lattialla on vanha rottinkikori talouspaprurullille ja kierrätykseen kaksi Orthexin aivan huippua SmartStore Collect -lootaa. Niissä säilötään mm. tyhjät pullot ja kierrätyspahvit.
 

Mähän keräilen intohimoisesti vintage-astioita (ja vähän uudempiakin käyttöastioita) ja senkin takia tämmönen arjen "näyttelytila" keräilyaarteille on aivan mahtava. Astiat mahtuvat olemaan väljästi ja niitä kaikkia tulee käytettyä kun ovat niin näppärästi saatavilla - mitään ei tartte etsiä astiapinon alta, hyllyn perältä tms. 

Ja mitä astioita tuolta hyllyiltä löytyy? Poimitaanpas muutamat esmerkit. Vaaleansiniset opaalilasiset juomalasit ovat Kumelan lasin 1900-luvun puolivälin tuotantoa, suunnittelija on Sirkku Kumela-Lehtonen. Jalalliset ametistin/neodyymin väriset viinilasit ovat Nanny Stillin Nuutajärvelle suunnittelemaa Sulttaani-sarjaa, ollut tuotannossa 1967-1969. Sienikuvioiset emalikulhot ovat 60-luvun Fineliä ja kuvion on suunnitellut Esteri Tomula. Astioiden lisäksi hyllyiltä kurkkivat Oiva Toikan Iittalalle suunnittelemat lasilinnut Riihipöllö ja Jalokiwi.

Kylpyhuoneen anatomia

 *tuotteista saatu alennusta Kylpyhuonekeskukselta

 

Vilkaistaanpa meidän isompaan kylpyhuoneeseen, joka sijaitsee tämän talon yläkerrassa. Aina kun kylppäri vilahtaa instakuvissa, tulee paljon kyselyitä matskuista, suihkuista, saunan seinästä ja niin edelleen. Tuumasin että voisi olla paikallaan koota taas kaikki kylppärin tiedot yhteen postaukseen, jotta ne sitten helposti etsivä löytää. Tässä siis tulee tämän kylpyhuoneen anatomia. 

Kaikki kaakelit, allaskaluste ja saunan lasiseinä tulivat Kylpyhuonekeskuksesta*, josta löytyy todella kiva valikoima kaikkea kylppäriin liittyvää ja monen suomalaisen valmistajan kamppeita.

Haaveilin 50-luvun fiilistä henkivästä kylppäristä ja kaakelit valittiin sen mukaan. Ajattomat klassikkokaakelit löytyivät Pukkilan mielettömistä valikoimista. Lattiassa on Natura-sarjan 6-kulmainen laatta sävyssä Valkoinen*. Lattian rajat viimeisteltiin saman sarjan holkkalaatoilla - Naturasta on olemassa vaikka minkälaisia erikoiskappaleita. Seinälaatta on Harmony Arquitectos 15x15cm kiiltävän valkoisena*. Sauman väri on sekä lattiassa että seinässä Weberin Medium Grey. Lattiaan se on juuri oikea, mutta sanoisin että seinässä voisi olla inasen vaaleampi että olisi just eikä melkein.
 

Saunan mustaraamisen lasiseinän valmisti mittatilaustyön Hietakari*. Tämä oli vähän niin kuin sellainen prototyyppi; mustia raameja Hietakarilla toki oli suihkuseinien Bläk-sarjassa jo valmiiksi, mutta tässä ne soviteltiin ensimmäistä kertaa saunan seinäksi. Pikkaisen oli jumppaamista mutta saatiin onnistumaan! Tämänkin tilaus onnasi Kylpyhuonekeskuksen kautta. Löylyhuoneen seinistä yksi on siis kokonaan lasia, kaksi kaakeloituja ja vain takaseinä paneloitu. Niin sanottua kylmää pintaa on siis paljon, ikkunakaan ei ole sieltä pienimmästä päästä. Mutta hyvin toimii ja löylyä riittää. Näin jos toteuttaa, tarttee vain varmistaa että kiukaassa piisaa tarpeeksi potkua tilan koko ja kylmien pintojen määrä huomioiden. Meidän kiuas on Harvian Cilindro ja siitä valkattiinkin edellä mainitusta syystä kahdesta vaihotehdosta se tehokkaampi malli. Kiuas tuli talopaketin mukana Designtalolta.

 

Katto paneloitiin mäntyisellä sormipaneelilla, se ostettiin muistaakseni Starkista. Pintaan sipaistiin hitusen valkoisella sävytetty saunasuoja. Suihkut ja hanat tulivat talopaketin mukana Designtalolta. Suihkut ovat Grohen Euphoria-sadesuihkumallia ja allashana Oraksen teräksen värinen perusmalli. Kylpyammeen tilasin Netraudasta ja sen malli on Bathlife Ideal. Kivan muotoinen akryyliamme, jonka keveys (painaa noin 50kg) on hyvä silloin kun haluaa siirtää siivotessa. On kuitenkin käytössä jämäkkä, ei siis keveydestään huolimatta kuitenkaan mikään rimpula.

Allaskaluste on Suomessa valmistettu  Temalin Stella*.  Laatikostoon voi vakiovärien lisäksi valita oman sävyn, me laitettiin siihen Tikkurilan H466 Angora. Tuon allaskalusteen mainioita puolia: tarpeeksi isokokoinen allas ja kunnolla laskutilaa, monta eri kokoa josta valita ja mahdollisuus lisätä pistorasia laatikon sisään. Siellä latautuu nytkin sähköhammasharja katseelta piilossa. Altaan päällä oleva peili on myös kotimaisen Temalin, Modula* nimeltään.

Valaisin peilin yläpuolella oli budjettiratkaisu Ikeasta. Hintansa väärti todella, kanta on posliinia ja kupu lasia ja muoto mukavan klassinen. Malli on nimeltään Vitemölla, on tainnut harmi kyllä kadota jo Ikean valikoimista.

Vielä on laatikoston vetimet päättämättä, mutta ehtiihän niitä tässä mietiskellä ja nykiä laatikoita auki tuolta sivuilta äheltämällä, hahaa!

 

Ja vielä puinen tappinaulakko, jossa roikotetaan kaikki pyyhkeet, kylpytakit ja muut. Se löytyi Granitista. Asennettiin kaksi eri levyistä vierekkäin, että saatiin tarpeeksi tappeja riviin. Naulakko on muistaakseni valmistettu saarnesta, eikä sitä ole käsitelty mitenkään.

 

Juuri muuta en tässä kylppärissä muuttaisi, kuin jo mainitun seinäkaakeleiden sauman värin hiukan vaaleammaksi. Mutta pikkujuttuja ja silmä tottuu, hyvä se on noinkin vaikka saumat erottuvat nyt seinissä enemmän kuin suunnitelma oli. Kaiken kaikkiaan kylppärin tunnelma on justiinsa sellainen kuin tavoiteltiinkin; hiukan klassinen ja nostalginen. Kaikki kamppeet ovat nyt käytössä hyväksi havaittuja, uskallan siis jokaista osasta suositella.

Unohdinkohan nyt kuitenkin jonkun kilkkeen kuitenkin tässä mainita? Huikkaa kommenttilootaan jos jotakin puuttuu niin lisätään!