Kotinurkat uudessa talossa ovat muodostuneet kolmen asutun vuoden aikana omannäköisiksi ja -tuntuisiksi. Taloa rakennuttaessa jännitti ehkä eniten se, miten uudisrakennukseen saa puhallettua kotoisuutta ja fiilinkiä - oltiinhan asutettu siihen asti pääasiassa vahoja rakennuksia, joissa tunnelma on valmiiksi vahva ajan tuomien kerrostumien myötä.
Miten sitä oikeanlaista fiilistä sitten oikein mitataan, mistä tietää onko siinä onnistuttu? Mä ajattelisin asian näin: en ole missään kodissa aiemmin elämäni aikana tällä tavalla rauhoittunut ja rentoutunut. Koskaan aiemmin en ole nukkunut näin syvää ja hyvää unta öisin ja aamulla herätessä monta kertaa miettinyt, miten onnekasta on saada asua juuri tässä talossa. En mieti mitä raksavaiheessa olisi voinut tehdä tai ratkaista toisin, mietin sen sijaan miten moni asia on nyt juuri meille sopivalla tavalla.
Yllättävän moni fiilikseen vaikuttava seikka ei liitykään talon seinien väreihin tai kalusteisiin tai esineisiin. Sen sijaan tärkeimmiksi ovatkin nousseet se, miten talossa eletään ja liikutaan, miten valo päivän aikana kulkee, miten astianpesukone hurisee iltaisin, miten rauhallista kadunpätkällämme on, miten huiput naapurit meille osui. Sisustuksen muuttujat ovat siihen päälle ihana lisänautinto. Vuosien aikan mukana kulkeneet kalusteet, kirppislöydöt, matot, tyynyt, lamput ja astiat tuntuvat myös löytäneen kotiin.
(Nämä kuvat meiltä kotoa ovat viime syksynä tekemästäni Instagram-yhteistyöstä Johanna Gullichsenin kanssa. Kuvissa vilahtelevat mm. mun suosikki Helios-kankaasta ommellut tekstiilit.)
